Ihan kihelmöi

Huijui, mua jännittää! Haluan oppia ompelemaan. Äkkiä, ennen kuin tämä halu menee ohi. Klik klik klikkailin itseäni kangasparatiiseihin ja ompelutaitoisten blogeihin ja mahassa alkoi kutkuttaa. Voisinko oppia ompelemaan jotain? Vaikka vauvan haalarin, ihan sellaisen simppelin? En ole hyvä minkään koneiden kanssa ja ompelukonehan on kone, siis hankala ja pelottava kapistus. Ja lopputuloksen pitäisi heti olla priimaa, you know me. Onneksi on äiti, joka osaa ommella ja kirjasto, josta voi lainata Ottobreja.

Ystävä on tullut ja yhteistä aikaa on vielä paaaljon jäljellä ennen kuin hän taas lähtee. Mukavaa. Pääsiäinenkin tulee. Huomenna korkkaan mämmiropposen ja tilaan kankaita.

Maistelua

Vauvan ilme ensimmäisen lusikallisen jälkeen. Mikä epäusko, tätäkö mun pitäis syödä?! Vasta sitten se alkaa oikein maistelemaan. Välillä suu on auki kuin linnunpojalla, välillä ihan puistattaa. Ruokalistalla on vasta perunaa ja porkkanaa, harjoitellaan vasta.

Ihmettelen, miten olen voinut unohtaa kaiken. Että mitä vauvalle kannattikaan ensin antaa ja milloin syödään aamupuuroa ja mitä puuroa ja ja... En ole panikoivaa tyyppiä, mutta ehkä otan ruoka-asiat huomenna neuvolassa puheeksi.

Esikoisen kummitäti on Suomen kamaralla hetkenä minä hyvänsä. Maailman matkaajaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Voiko vapaudenriistosta saada paljonkin linnaa, vaikka pitäisi toista tosi hyvänä? Leipoisi vaikka joka päivä ja käyttäisi kaiken viihdytyskapasiteettinsa?

Vihertää

Laitettiin ohraa multaan pääsiäistä varten, herneenversot kurkottelee jo ikkunaa kohti. Odotan pääsiäistä ja teippailin muutaman munan seinälle. Minusta on tullut todellinen teippifani, ovat niin kivoja kaikkeen mahdolliseen ja kauniita pelkkinä rullinakin. Teippitarhaan näyttäisi tulleen uusia houkutuksia, klikkaan ostoskoriin vihreää.

Samaa väriä on myös puikoilla, toinen Nutkin -sukka nimittäin (0li jo aikakin!). Tykkään ohjeesta, mutta malli kääntää sukkaa kierteelle, joten lopputulos tulee olemaan hiukan muokattu. Siitä lisää sitten, kun tulee valmista.

Nyt naapuriin, siellä saa suklaakakkua!

Lempeä lista

Eilen voivottelin tekemättömiä hommia. Join teetä ja keksin tekosyitä. Mitään en saanut aikaiseksi.

Tänään kirjoitin itselleni lempeän listan, sellaisen joka pyytää kauniisti eikä huuda pesemään ikkunoita.

Vaikutus oli hyvä. Pesisitkö ikkunoita? Noo, saatanhan minä... Seitsemästä ruudusta rasti kuuteen. Ehkä sen vessankin vielä pesen, kun noin nätisti pyytää.

Tiedättekö tai muistatteko, miten laulaa peippo? Minä tiedän, sillä lainassa on Linnut äänessä -kirja. Pian sitä laulua taas kuullaan.

Sydänkäpynen

Isosisko ei uskonut, että tuollaista sanaa onkaan. Naureskeli hölmölle.

Meidän vauva on pian puolivuotias! Käsittämätöntä.

Hänestä aamut ovat parasta aikaa. Huonoa aikaa ei olekaan, paitsi jos iskee kamala väsymys. Hän tutkii mielellään kissaa, maistaa häntää ja maistaa korvaa. Kissa vaihtaa parempaan asentoon, eikä suutu mistään.

Viikonloppuna kädet löytyivät helpottamaan liikkumista. Miten tyhmä onkaan ilmapallo, joka vain menee karkuun ja sitten on pakko mennä itse perässä.

Kestovaippailu on onnistunut yli odotusten, hyvä me! Taskut, harsot, villahousut - kaikki käy.

Mutta kertokaa, milloin lapsesta häviää vauvantuoksu? Eihän vielä aikoihin?

Kumpi vai kampi

On pohdittu yläkerran valaistusta ja valittu lamppuja. Mietitty portaiden maalausta ja pähkäilty oikeaa värisävyä. Lasten huoneiden värit ovat selvät, isompi ei halua tapettia. Onneksi minä saan päättää pienemmän puolesta! Päässäni kaikuu mantrana kirvesmiehen suustaan päästämä tokaisu "kyllä se ens kuussa valmistuu!". Siihen nojaan. Valintojen tekeminen on hauskaa, mutta kun valintoja pitää tehdä ihan kaiken suhteen, on se myös kauhean kuluttavaa.

Nyt viikonloppuvaihde päälle. Rentoutukaa!

Ei pöllömpi!

Ensimmäinen - mutta taatusti ei viimeinen - itse tehty villapaita ihan aikuisten koossa tuli valmiiksi viikossa. Ohje on monelle tuttu Kate Daviesin Owls. Olin ostanut jo aikoja sitten villatakkilangaksi Dropsin Nepalia, mutta lankalakon vuoksi ne kerät päätyivät pöllöpaidaksi.

400 grammaa lankaa, 6 mm:n puikot ja huima määrä innostusta. Nappeja ompelin vain etumuksen pöllöille, en tarvitse silmiä selkään. Paita on ihana ja tosi lämmin, ainakin näin leudolle säälle. On ehkä pakko tehdä myös tytöille omat pöllöset.