Viikko opeteltu kotona olemista. Tai ei vain olemista, kaikkea muuta!
On kävelty metsissä, nuuhkittu, joko suopursu tuoksuisi. Ei vielä. Kotipihalla on edelleen talven jäljiltä männynkäppyrä lintulautaa varten ja yllättäen vilskettä on nyt enemmän kuin pakkaskuukausina. Tiaiset, varpuset, peipot, punatulkutkit ovat tulleet persoamaan viimeisiä siemeniä. Tai voihan olla, että olivat talvellakin liikkeellä, minä en vain ollut katsomassa.
Pienin tykkää kovasti myslistä ja tehtiin iso lasipurkillinen itse. Kaurahiutaleita, siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, öljyä ja hunajaa. Kovin herkullista, minustakin tuli myslifani.
Pakastin on leipää täynnä, tummaa ja vaaleaa. Ensimmäiset ruisleipäset kieltäytyivät nousemasta ja toimisivat hyvin frisbeegolfissa kiekkoina, seuraava erä oli jo varsin hyvä.
Olen istuttanut suurimpia tomaatintaimia ruukkuihin, toiset kasvavat vielä maitopurkeissaan. Kauniita, vahvoja, niin lupaavia. Kun nyt onnistuisin satoon asti.
Kiireettömiin arkiaamuihin kuuluu puuro, sunnuntaiaamuun uunissa haudutettu vadelmainen kaurapuuro. Ohje täältä, suosittelen kokeilemaan myös muita reseptejä. Tätä sunnuntaita ei latistanut edes jumalaton lumisade, loistava päivä ommella kesämekkoja! Pääsevät näytille helmakäänteiden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti