Mekko

Käsityöläinen harjun takana tehtailee nykyään mekkoja. Jokainen on uniikki, kierrätysmateriaaleista tehty. Tämä on minun ensimmäiseni, muttei taatusti jää ainoaksi, sillä mukavampaa vaatekappaletta saa hakea!

Luetaan

Puhutaanko vähän kirjoista? Kaipaisin syväluotaavaa kirjallisuuskeskustelua, arvioita, pieniä huomioita tai pitkiä listoja. Lempikirjoja, lukuvuoroa odottavia, mitä vain.

Minulla on käsissäni Liian paljon onnea. Haluan nauttia tästä, enkä kiirehtiä loppuun.

Rosa Liksomin junakyytiin en tunnu pääsevän. Luulen, että syynä on Nälkävuosi, joka jätti jäljen muistiin. Ehkä siitä kuullaan vielä, toivottavasti kuullaan.

Lapsi nauraa Ilmarin ihmelääkkeelle ja äitikin niin, että lauseet katkeilee. 

Pienin kääntelee omia pahvikirjojaan, istuu hipihiljaa pitkiä aikoja ja muuttuu hyvää vauhtia lukutoukaksi.

Onni poimia omena

Nyt tuli syksy.
Koitan etsiä siitä ilonaiheita. Yksi on tämä villapaita.

11 kysymyksen haaste

Aika kivoja! -blogin tytöt heittivät minua alkukesästä haasteella. Nyt on hyvä hetki vastata yhteentoista kysymykseen (mies sorsametsällä, lapset taistelevat yläkerrassa Nukkumatin kanssa).

1. Mikä on sinun ikuisuusprojektisi?
- Kaamean tylsä, musta liivihuivi, jonka ohje on ainakin joskus ollut Novitan nettisivuilla. Aloin tehdä huivia, kun vasta tutustuin neulomisen saloihin ja nyt koko malli on aivan liian yksitoikkoinen. Tämä ei valmistu ikinä ja jos valmistuisikin, ei tulisi käyttöön.

2. Kenelle kerrot ensimmäisenä valmistuneista projekteista?
- Varmaankin äidille, joka on aina lähellä.

3. Oletko perinyt innostuksen käsillä tekemiseen joltakin? Keneltä?
- Molemmat mummut ovat olleet kovia tekemään käsitöitä ja myös äitini nauttii käsillä tekemisestä. Minä luon langasta, hän luonnonmateriaaleista.

4. Lempityövälineesi
- Puikot

5. Seuraava projektisi?
- Haluan tehdä itselleni jotain isompaa, ehkä tunikan tai neuletakin. Syksy on hyvä aika aloittaa isompi työ, kun kesä on tikuteltu kaikkea pientä.

6. Minkä väristä materiaalia useimmiten käytät?
- Maanläheisiä sävyjä neulon mieluiten. On suuri merkitys työn innostavuuden kannalta, minkä värinen on lanka. En tykkää neuloa pinkkiä tai mustaa.

7. Vaihteleeko innostus vuodenaikojen mukaan?
- Ei tunnu vaihtelevan... Täysi draivi päällä koko ajan. Ehkä syksyllä innostus on vielä hippaisen verran suurempi kuin muulloin (jos mahdollista).

8. Mitä työtäsi ihastelet eniten?
- Palmikkomakuupussia, jonka neuloin Elsalle. Olen siitä hirmuisen ylpeä.

9. Missä säilytät käsityötavaroitasi?
- Langat pursuilevat vanhasta tiinusta ja jämänöttösiä on lasipurkit pullollaan. Puikot majailevat vanhassa puulaatikossa, jossa pappa säilytti ruuveja sun muuta sälää. Löysin laatikon siivoillessani papan autotallia. Sieltä voisi edelleen löytää aarteita.

10. Tuorein hankintasi? 
- Muutama helmiäisnappi tarpeen varalle.

11. Mitä tahtoisit seuraavaksi oppia?
- Oi voi, opittavaa olisi niin paljon! Kehräämään?

Neljäntenä hääpäivänä

Ostin rähmäpullat ja keitin hänelle päiväkahvit. Jätettiin lapset mummun huomaan ja lähdettiiin seikkailemaan. Ruokapaikan kautta - tyhjällä vatsalla ei parane astua erämaahan.

Aurinko pani parastaan, mutta muutama pisarakin saatiin. Vain muutama ja ihmeteltiin, että mistä pilvestä. Haukka huusi kii!

Välillä pitää pitää tauko, muuten eväät olisivat turhia. 

Polku saattoi yllättäen katketa tai joutua hukkaan. Meni vähän rämpimiseksikin (kenenpä liitossa ei).

Pulahdettiin kirkkaaseen veteen ja jatkettiin matkaa. Veneet olivat jo laiturissa, kun päästiin perille.

Mielialan aaltoilua

Heti, kun luovutin, annoin periksi syksylle, tuli kesä takaisin. Jihuu, sopii mulle! Saaressa lämpeni sauna ja makkarat, vesi oli viileää satiinia ja järvi peilityyni. Kyllä siinä kelpasi ilta-auringossa istua ja lukea Milleriä.

Eilen lapsi juoksi kultaa kesän viimeisissä urheilukisoissa. Kotona jo suunnitteli voittavansa ja ehkä se sitten oli asenteesta kiinni. Mitali kaulassa on helppo hymyillä.

 Kotimatkalla poimin apiloita. En muistanut, että ne tuoksuvat niin hyvältä. Kyllä minäkin kimalaisena tykkäisin. Kuivasin nuput ja pistin purkkiin. Myöhemmin pääsevät sämpylöihin.

Harjun takana käsityöläinen ompelee mielettömiä mekkoja vanhoista pöytäliinoista. Kohta minullakin on sellainen!

(Kyllä mieliala voi näemmä olla säästä kiinni...)

Oh shit!

Kyllä niin syksyttää. Ovatko elokuut aina tällaisia? Minä kun muistelin, että näihin aikoihin olisi vielä kesä... 

Olen jo antanut periksi, vetänyt pitkälahkeiset jalkaan ja vuorannut varpaat villasukkiin. Sulkenut ikkunat ja aloittanut talvivarastojen keräämisen. Mustikkaiset sormet ovat merkki hyvästä työstä. Iltatee vaatii keksejä lohduksi. 

Myöhästyjä

En tykkää, kun koko ajan sataa. Pyykit ovat olleet narulla päiväkausia. Mustikat odottavat poimijaansa, mutta märkään metsään en halua. Illalla se sitten näyttää naamaansa, aurinko, ja pahoittelee olleensa kiireinen. Ei jouda tänne, ei.

Television meteorologi masensi ihmisiä sanomalla, että seuraavaa hellettä voidaan odottaa ensi kesänä. Syksyyn en halua vielä, vaikka se onkin minun vuodenaikani. 

Juon toisenkin mukillisen teetä ja menen aikaisin nukkumaan.

Vihreällä liinalla

Hassuja nuo kananmunat. Eivät lainkaan identtisiä, vaikka voisi luulla.

Äiti tuli kesän kauneimman kakun kanssa. Ehkä myös parhaan.

Tein soppaa omasta päästä. Sipulia, valkosipulia, tomaattia, paprikaa, porkkanaa, ruispastaa ja niitä isoja valkoisia papuja. Oman annokseni kruunasi vuohenjuusto.

Ystävä toi kesätuomisina kasvivärjättyjä lankoja ison pussillisen. Nyt ne alkoivat muuttua peitoksi ja ostin vielä mausteeksi kerän terrakottaa. Jää nähtäväksi, onko tämä ikuisuusprojekti.

Seurapiiripippalot

Typykkä päätti pitää kakkukutsut, tapahtumapaikkana leikkimökki. Tuumasta toimeen siis. Ensin tekstiviestit muutamalle kaverille ja sitten yhdessä tuumatun kauppalapun kanssa shoppailemaan. Leivonnassa äiti toimi munanrikkojana ja kermanvatkaajana, muuten "ei tartte auttaa".

Kakun valmistuttua juhlapaikka kuntoon ja kattaukset pöytään.

  

Oli lystiä, ainakin kikatus kuului tupaan asti! Äiti ei saanut kutsua, kun ei riittänyt tuoleja. Kakkupala heltisi kuitenkin, ja kyllä tuosta tytöstä vielä vallan mainio leipuri saadaan.