Puhutaanko vähän kirjoista? Kaipaisin syväluotaavaa kirjallisuuskeskustelua, arvioita, pieniä huomioita tai pitkiä listoja. Lempikirjoja, lukuvuoroa odottavia, mitä vain.
Minulla on käsissäni Liian paljon onnea. Haluan nauttia tästä, enkä kiirehtiä loppuun.
Rosa Liksomin junakyytiin en tunnu pääsevän. Luulen, että syynä on Nälkävuosi, joka jätti jäljen muistiin. Ehkä siitä kuullaan vielä, toivottavasti kuullaan.
Lapsi nauraa Ilmarin ihmelääkkeelle ja äitikin niin, että lauseet katkeilee.
Pienin kääntelee omia pahvikirjojaan, istuu hipihiljaa pitkiä aikoja ja muuttuu hyvää vauhtia lukutoukaksi.
11 kommenttia:
Olen huono lukemaan, kertakaikkisen huono. Laiska. Vaikka nautinkin kirjastossa käymisestä, lainaamisesta, köllöttelystä kirjan kanssa. Mutta Riikka Pulkkisen Totta-kirjan sain luettua ja sitä rakastin, se odottaa minulla äänilevyn muodossakin kuuntelua.
Samoilla täällä, on niin hyvää luettavaa, että harmittaa, kun töihinkin pitää mennä ;) Olen nyt innostunut Sirpa Kähkösestä ja hänen Kuopiosta kertovaan romaanisarjaan. Jotenkin olen ihan sarjan "lumoissa", niin raastavan yksinkertaista ja puhuttelevaa kansan kuvausta, nuoren naisen kasvutarinaa ja yhteisön elämän kuvausta sodan jaloissa ja sen jälkeen.
Orringerin Näkymätön silta. Minä en ole tainnut päästä siitä tarinasta irti vieläkään. Se on paksu kirja, mutta se ei tunnu siltä! Itsellä on nyt pieni lukutauko, luin viimeksi alkukesästä Piiat-kirjan. Nyt on neulomisen ja muiden väkerryksien vuoro :)
Mä luin viimeksi Kellokosken Prinsessan. Ajatuksia herättävä ja niin mielenkiintoinen, todella mielenkiintoisen ihmisen tarina. Elokuvakin ihan jees, mutta kirja tietysti syväluotaavampi.
heikku: Minäki pidin tuosta Riikka Pulkkisen kirjasta ja aikaisempi on vielä lukematta, vaikka löytyykin omasta hyllystä. Kovin on kehuttu sekin.
Peurankello: Olin viime syksynä kuuntelemassa Virpi Hämeen-Anttilaa ja hän kehui kovasti Kähkösen kirjoja, kun joku yleisöstä kysyi Hämeen-Anttilan omia suosikkeja. Minulle Kähkönen on vielä tuntematon, mutta ehkä asia pitäisi korjata!
milla: Heti meni varaukseen Näkymätön silta, kun luin siitä lyhyen kuvauksen. Kiitos vinkistä, tämä on mennyt minulta ihan ohi.
Aikku: Prinsessa pitäisi kyllä lukea, ihan varmasti on elokuvaa parempi, vaikkei huono ollut sekään.
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on mielestäni upea kirja. Monia muitakin suosikkeja löytyy, mm. Lionel Shriverin Poikani Kevin, Riikka Pulkkisen Raja ja Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet.
Oi, vielä lisää vinkkejä, kiitos! Jumalat juhlivat öisin on minustakin hieno kirja. Reidar Palmgrenia en olekaan lukenut, täytyy pistää korvan taakse :)
Nälkäpeli olitodella koukuttava kirja ja jatko-osatkin ihan luettavia. Vaikka kolmas meinasi jo hieman tökkiä. Oma iki suosikkini on Montgomeryn Sininen Linna, sen jaksan lukea aina vain uudelleen ja uudelleen.
Minäkin luin viimeksi Julie Orringerin Näkymättömän sillan - ja nautin! Pitkästä, pitkästä aikaa kirja, jota lukiessani tunsin samaa nautintoa kuin ennen vanhaan lukiessani ensimmäisen kerran jotain niistä kirjoista, joista on tullut kestosuosikkejani.
Sain Liksomin uusimman joululahjaksi ja luin sen pitkin hampain. Ainokainen aiempi kokemukseni Liksomista on edelleen yksi järkyttävimmistä lukumuistoistani. Puntaroin jotain Rosa Liksomin kirjaa kirjaston nuorten aikuisten osastolla käsissäni ja päätin lukea hieman alkua, kun en päässyt takakannen perusteella selville, voisinko pitää kirjasta. Se alku oli niin pöyristyttävän etovaa, kuvottavaa inhorealistista ällötystä, että jopa näin parikymmentä vuotta myöhemmin muistan kauhunsekaisen inhotukseni. En voi sietää sitä, että haetaan asioista se kaikkein rumin ja kamalin ja banaalein puoli tarkoituksellisesti ja mässäillään sillä. Jos Hytti 6 ei olisi ollut joululahja, en olisi lukenut sitä. Se ei ollut ihan niin kamala kuin etukäteen pelkäsin, mutta luin sitä tarkoituksellisesti niin, että pysyttelin etäällä enkä antanut sen vaikuttaa. En päässyt minäkään kirjaan oikein sisälle, enkä usko, että se johtui lukutavastani - tarina oli jotenkin ontto ja liian viitteellinen.
Omia suosikkejani kautta aikain ovat seuraavat:
Muumi-kirjat
Keri Hulme: Mauriora, maan voima
Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan
Nelson DeMille: Syvälle viidakkoon
Michael Ondaatje: Englantilainen potilas
L.M. Montgomery: Runotyttö-sarja
Tolkienielta koko tuotanto
Susan Cooper: Pimeä nousee-sarja
Diana Wynne-Jones: Tuli ja myrkkykatko
Nämä tulivat nyt ensimmäisenä mieleen, ja monta muuta hyvää varmasti unohdin. Ai niin, luin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan ihan hiljan (ostin omaksenikin pokkareina) ja pidin minäkin paljon siitä! Virpi Hämeen-Anttilalta hänen kaksi ensimmäistään, Suden vuosi ja Alastonkuvia, nousevat myös noiden kaikkien aikojen parhaiden kirjojen joukkoon. Myöhemmistä hänen romaaneistaan olen kaikista pitänyt, mutta ne ovat olleet enemmän kertalukutavaraa ja tyyliltään minusta helppoa viihdettä, kaksi ensimmäistä ovat oikeita romaaneita.
Viime aikoina olen viihdyttänyt itseäni Maeve Binchyllä, Carol Shieldsillä ja Rosamunde Pilcherillä, joista jälkimmäisen kirjoissa on aivan hurmaavaa vuosikymmenien takaisen Englannin sekä aikansa kirjallisuuden kaikua. :)
Liksomin Hytti nro 6 on nyt luettu, enkä siitä niin kovin innostunut. Juuri sellaista inhorealismia, mistä Tähtitomukin mainitsi. Kirjasta tuli vähän jopa vastenmielinen kaikkien noiden hajujen ym. kuvailun takia. En tiedä miksi koin kirjan näin, sillä Katja Ketun Kätilöstä pidin hirveästi, vaikka sekin teos pitää sisällään varsin etovaa kuvailua.
Lähetä kommentti