Heti, kun luovutin, annoin periksi syksylle, tuli kesä takaisin. Jihuu, sopii mulle! Saaressa lämpeni sauna ja makkarat, vesi oli viileää satiinia ja järvi peilityyni. Kyllä siinä kelpasi ilta-auringossa istua ja lukea Milleriä.
Eilen lapsi juoksi kultaa kesän viimeisissä urheilukisoissa. Kotona jo suunnitteli voittavansa ja ehkä se sitten oli asenteesta kiinni. Mitali kaulassa on helppo hymyillä.
Kotimatkalla poimin apiloita. En muistanut, että ne tuoksuvat niin hyvältä. Kyllä minäkin kimalaisena tykkäisin. Kuivasin nuput ja pistin purkkiin. Myöhemmin pääsevät sämpylöihin.
Harjun takana käsityöläinen ompelee mielettömiä mekkoja vanhoista pöytäliinoista. Kohta minullakin on sellainen!
(Kyllä mieliala voi näemmä olla säästä kiinni...)
2 kommenttia:
Apilaa sämpylöihin? Tuo olikin ihan uutta. Meillä citykanit laiduntavat iltaisin pihanurmikolla ja niiden suuhun katoaa apila jos toinenkin :) .
hei, mulle on tullu pakko mielle tutkia sun kuvien "hahmot"..taas löysin yhden, tuosta purkki kuvasta, siellä joku ampuu (joko nuolella tai aseella), hui. Onko tämä merki mennä hoitoon?? jos vaikka sais itsekin tulkita mustetahroja :D
hihihihiihihih..
ps. liika aurinko voi olla haitallista aivotyölle...
Lähetä kommentti