Viikko sitten kävin eurooppalaisella ruokatorilla, joka oli rantautunut tuttuun kaupunkiin. Visuaalinen anti oli ehkä parasta, vaikka oli myöskin ihanaa kuulla vieraita kieliä ja haistella outoja tuoksuja. Huomaan nykyisin nauttivani ihmisten näkemisestä, jopa ihmisvirrasta. Ehkä elo täällä maalla on niin rauhaisaa, että välillä kaipaa hälinää ympärilleen. Mutta vain välillä ja pieninä annoksina. Ostin ruokatorilta parasta maistamaani vuohenjuustoa ja ison kimpaleen parmesaania. Hyvät ostokset.
Näitä hellepäiviä olen odottanut. On poimittu mansikoita pakastimeen (kolme ämpärillistä!) ja parempiin suihin (ei ihan niin paljon). Illalla kävin yksin uimassa. Luin, että ulkomailla on trendikästä harrastaa uimista luonnonvesissä. Trendikkyydestä en tiedä, mutta voimaannuttavaa se on. Huomenna heinäkuun viimeinen ja taas se on vaikea uskoa. Luotan intiaanikesään.
1 kommentti:
Nuo ruokatorit näköjään kiertävät, ei varmaankaan oltu samassa kaupungissa :) Erikoista että luonnonvesissä uimisestakin on trendi pitänyt tehdä, mutta onhan se mahtavaa!
Lähetä kommentti