Käsivarsia särkee haravoinnin jäljiltä. Nyt tuli yllättävän nopeasti valmista, vaikka piha onkin iso. Haravointi on addiktoivaa, enkä malta lopettaa ennen kuin olo on ihan raihnainen. Se tuoksu, mikä maasta nousee! Kahiseviin, rahiseviin lehtikasoihin voisin tehdä itselleni pesän.
Koukutuin myös raitoihin. Aloitin viikonloppuna keltaiset nilkkasukat itse värjäämästäni langasta. Kerä loppui kesken ennen toisen sukan kärkikavennuksia, eikä tulos muutenkaan miellyttänyt. Ilman suuria suruja uudet silmukat puikoille ja keltaiselle kaveriksi vihreää. Johan näyttää paremmalta ja valmistuukin, kun raidan jälkeen pitää tehdä vielä toinen.
Mokomakin vauva vielä huutelee. Kiipeää vaikka minkälaisen tyynyvuoren yli, joten yksin sänkyyn en uskaltanut jättää. Isi vie nukkumaan, minä aion vielä saunoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti