Järvi pääsi jäistään viime viikolla. En muka ole kiireiltäni ehtinyt sitä katsomaan. Meiltä kävelee rantaan kahdessa minuutissa. Illalla Sulo lähti mukaani. Mokomakin ruvennut oikein maalaiseksi, karkailee tuon tuosta. Hipsutteli perässä ja päästi parun, jos hukkasi minut näköpiiristään.
Tyynessä illassa kuunneltiin huuhkajaa ja sorsien käkätystä. Taisi karvaista poikaa vähän pelottaa. Rannassa oli vaaleanpunainen vene ja vastaan tuli musta ratsu. Vesi on nyt korkealla. Ajattelin, että kohta täällä uidaan.
Toivon lämpenevää säätä ja lehtiä puihin. Odotan viimeistä silausta ja suurta siivousta. Kaipaan yhdessä olemista ja rauhaa. Kohta saan ne kaikki.
3 kommenttia:
Olipas Sulo niin ylväänä. Joko ens viikonloppuna pääsee paikkoja siivoileen? Aattelin vaan kun sinne päin tullaan.. Maija
Kyllä pääsee!
hah, vanhan naisen kädet :) oli kynnet tai ei...
Lähetä kommentti