En ole ihminen, joka käyttää kalenteria. Sivut jäävät tyhjiksi ja ylös kirjoitetut asiat lukematta. Seinäkalenterikin on lähinnä kuvien vuoksi. Tänä vuonna Rudolf Koivua, ensi vuodelle ei vielä mitään.
Kalenterin tilalla mukanani kulkee muistikirja ja musta tussi. Sivuille on kirjoitettu blogiosoitteita, ruokaohjeita, kirjavinkkejä, sitaatteja ja must do -neuleohjeita. Kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä samojen kansien sisällä. Kirja on apuna kirjastossa ja ruokakaupassa. Ison muistikirjan sisältönä on toistaiseksi vain hyviksi havaittuja neuleohjeita. Molemmat kirjat ostin alunperin puhtaasti esteettisistä syistä, mutta kylläpä niistä onkin tullut tärkeitä.
2 kommenttia:
kauniita! minä elän kalenterilla -jos jotakin ei kalenterissa lue, sitä ei ole. muistikirjoja minullakin on ollut vuosien aikana lukemattomia. pitäisi ostaa taas uusi.. ehkäpä samalla, kun hommaan kalenterin ensi vuodelle. muistiinkirjoitettuja lauseita, vinkkejä ja reseptejä on ihana katsella, sillä monet niistä unohtuvat elleivät tule kirjoitetuksi.
Minä en myöskään muista merkitä kalenteriin mitään tai jos muistan, en muista katsella sitä. Yleensä muistan kaikki menot (joita kai sitten on aika vähän..) ilman muistiinpanoja. Ennen käytin kalenteria enemmän. Nykyään olen jo lakannut yrittämästä eikä kalenteri enää kulje matkassani.
Minun pitäisi koota kaikki osoitteet taas yhteen vihkoon. Joulukortteja varten. Muistikirjoja on tosiaan mukava lukea myöhemmin :)
Lähetä kommentti