
Onneksi on hotakainen, juuri avattu paketti teetä ja kulhollinen tuoreita munkkeja.

Onneksi on hotakainen, juuri avattu paketti teetä ja kulhollinen tuoreita munkkeja.
Keittön ikkunan alla on pieni punainen pöytä. Aamupalapöydäksi kutsuttu, vaikka on sillä muitakin tehtäviä kuin olla päivän ensimmäinen pysäkki. Punainen pöytä on nyt vakiintunut leipomispöydäksi. Tämä päivä on väännetty kinkkusarvia juhlia varten. Ohje tulee tässä:


Suosittelen kokeilemaan...






Lapsi on päivät pitkät mielikuvitusmaailmoissaan. Milloin menossa jonkun syntymäpäiville kakkua kantaen, milloin lähdössä uimahalliin anna abreuna. Eilen lapsi ilmoitti olevansa muumi. En meinaa aina pysyä mukana ja silloin suuntaani heitetään voi-äiti-kun-sää-oot-tyhmä -silmienpyörittelukatse. Väärä sana voi laukaista pyörremyrskyn. Tai jos hukkaa mielikuvituskarkit, eikä niitä löydy enää mistään. Huokaus. Muumin äitinä ei aina ole helppoa.



Ninni sai uuden yöpaidan ja on onnesta kippurassa. Kyllä nyt kelpaa nukkua. Makeita unia on tiedossa meille vanhemmillekin, kun saadaan uudet, tuulessa kuivuneet muumilakanat sänkyyn. Miehelle siniset, minulle vaaleanpunaiset.





Myöhään illalla valmistui vauvan raitapaita. Pikkuisen muokkasin ohjetta omaan makuuni sopivaksi ja langatkin ovat villalankoja puuvillan sijaan. Paidasta tuli ihastuttava, vain pitäjä puuttuu.
Viime päivinä on myös skräppäilty oikein urakalla. Siinä hommassa minä olen niin hidas perfektionisti, etten tuntikausien aikana saanut valmiiksi kovinkaan monta sivua. Nyt olo on kuitenkin kuin pitkän rentoutuksen jälkeen. Ihana, ihana harrastus!

Olen päätellyt muutakin. Esimerkiksi sen, että kyllä rahan täytyy tehdä onnelliseksi. Sen verran paljon mietin, mihin ensimmäisen palkkani tuhlaan. Eivätkä työt ole vielä edes alkaneet! Tuntuu, että nyt tämä kitkuttelu saa riittää. Olen aina elänyt opintotuella, minimiäitiyspäivärahalla tai kesätyöpalkalla koko vuoden. Ja nyt vihdoin alan saamaan palkkaa työstä, johon olen kouluttautunut. Hurraa!





