Elämä kaatopaikalle - ja laatikoihin

Unohdin viikonloppuna ottaa kameran mukaan, voitteko kuvitella! Ei siis ole kuvia tyhjennystalkoista, eikä siitä hirvittävästä sotkusta, mikä jäi odottamaan. Puoli sukua saapui paikalle tyhjentämään mummun taloa, sitä johon muutamme tulevana lauantaina. Urakka tuntui ihan loputtomalta. Komeroissa makasi kymmenien vuosien pölyt, lehdet ja roinat. Ja niiden lomassa aarteita. Seinistä kaappien takaa paljastui jos minkälaisia tapetteja, kauniita ja vähemmän kauniita. Yksi huone on oikea tilkkutäkki. Olohuoneen kirjahyllyn takaa löytynyt seinä oli miehen mielestä hirveä, kun minä taas olin ihan riemuissani. Miten toisen ruma voikin olla toiselle kaunista!

Moni esine, huonekalu ja astia sai uuden omistajan, mutta valtava määrä tavaraa päätyi roskalavalle. Sinne meni jätesäkkeihin osa toisen ihmisen elämää. Tuntui aika raadolliseltakin. Taas tuli selväksi, ettei tavaran hamstraamisessa ole mitään järkeä. Mitä vähemmän sen parempi, sillä tänne jää kaikki jälkipolvien riesaksi. Tarkennuksena vielä, että mummu ei ole kuollut, vaan vanhainkodissa! Vaikka välillä tuntui kyllä siltä, kun tavaroita jaettiin...

Siellä siis odottaa suuri ja pölyinen talo. Nykyinen asunto näyttää varmaan yhtä sekasortoiselta, sillä tavaroiden pakkaaminen on täydessä vauhdissa. Huomenna pääsen siivoamaan kaappeja. Toivon, että lauantai ei tule liian äkkiä, sillä minulla on vielä asiaa tälle kaupungille, ilta varattu ystävälle ja lapulla hankintalista.