sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Harakalle helyjä

Olen varsinainen harakka, mitä koruihin tulee. Rakastan isoja sormuksia, vaikka käteni ovatkin ruttuiset kuin vanhoilla mummuilla. Tähän uusimpaan olen korviani myöten ihastunut. Välillä muutakin kuin ainaista hopeaa ja kimallusta.


Lähetän kiitokseni kellojen kääntäjälle, sillä ylimääräinen tunti oli loistojuttu. Päivä on tuntunut niin pitkältä, että tunteja tuli varmaan enemmän kuin yksi. Nukuin päiväunetkin, mitä en yleensä tee. Voitais väännellä noita kelloja useamminkin. Tai sitten olla tuijottamatta niitä koko ajan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on kyllä todella kaunis, edelleen. Kiitos Sussu mukavista viikonlopun hetkistä.
T.Maija

Ps. Hieno juttu et se missiokin onnistu;)

Anonyymi kirjoitti...

Nohuhhuh miten hieno!

Satu kirjoitti...

Aivan upea!