Voi vattu!

Istuin eilen isoilla aurinkoisilla kivillä ja poimin vadelmia nenän edestä. Välillä täytyi koluta ojanpohjilla suurten marjojen perässä. Sain kannun täyteen. Kiitos Annalle paikan paljastamisesta!

Pieniä aurinkoisia kiviä.

Elokuun illoissa on jotain erityistä tunnelmaa, mitä ei vielä heinäkuussa ole. Poltan parvekkeella kynttilöitä. On vähän haikea mieli - niin kuin aina elokuussa. Harmittaa. Että minne se kesä taas meni? Loppu häämöttää jo, vaikka vielä helteitäkin luvataan. Haluan olla kesässä ja kuitenkin syksyihminen minussa alkaa pikkuhiljaa heräillä. Tulen sellaiseksi heti, kun voin myöntää itselleni, että kesä on auttamattomasti ohi. Silloin sytyn ja alan nauttia pimeydestä ja villasukista. Lukea ja kutoa hullun lailla.

Mutta vielä en taivu.