Karhunpoika sairastaa

Miksi yöllä kaikki asiat tuntuvat niin paljon kauheammilta kuin päivällä? Johtuuko se pimeydestä? Ninniin iski oksennustauti klo 02.22 tai jotain siihen suuntaan. Lakanat ja yöpaita meni vaihtoon ja lapsi oli kuin kalkkilaivan kapteeni. Loppuyöksi vati sängyn viereen (jonka vedet kissa kaatoi kaksi kertaa, vietti loppuyön parvekkeella). Aina kun oli saamassa unen päästä kiinni, alkoi kakominen. Tunnin välein aamuun asti. Pari epätoivoista viestiä reissussa olevalle isille. Ehdin miettiä ja manata liian monia asioita - korvattavia harjoittelutunteja, lykkääntyvää lomaa, kampaajan perumista, tyhjää jääkaappia, vaarassa olevaa viikonloppureissua. Onneksi tuli aamu.


Tuntui heti paremmalta. Voinhan tehdä muutaman harjoittelupäivän juhannuksen jälkeen ja ehkä heinäkuussa onkin suotuisampi sää lomailla. Tukan laitto siirrettiin ensi viikolle ja tein kymmenen minuutin kauppareissun lapsen katsoessa muumia. Elämä suurin piirtein järjestyksessä. Pari palaa mansikkasuklaata ja melkein voi jo hymyillä. Lestin reissu on silti edelleen uhattuna, jos tauti ei taltu. Pieni nukkuu kuumeisena. Hipsin hakemassa sairaalle kukkia.


Värkkäsin äsken valmiiksi vyön, jonka idea tuli Mohairmetsästä. Omaani en halunnut kukkaa, vaan ompelin kiinnittimiksi koristehakaset. Näitä pitäisi tehdä useampia eri väreissä, saa asuun vähän ilmettä.



Alkuviikosta valmistui myös Feather and fun -huivi, joka on kuin hattaraa. Ihanan muhkea ja silti kevyt. Lankana Rose mohair.


Jokohan tässä olisi postausta tarpeeksi? Jatkamme taudin nujertamista.