Parvekkeen amppelimansikasta roikkuu punainen mollukka. Odotan oikeaa hetkeä, sitten nyppään sen irti ja halkaisen kahtia. Toinen puoli lapselle, toinen minulle. Ehkä jo tänään.
Sisareni, tuo rohkea maailmanmatkaaja, toi Lontoosta tuliaiseksi herkullisen vihreän huivin ja purkin persikka-mangoteetä. Molemmat ovat käytössä.
Teimme eilen Nipsun kanssa kirppisreissun, jolta ei mukaan tarttunut kuin yksi kirja, prinsessa-lehti (arvatkaa kummalle) ja mehujää. Ihan riittävä saalis tällä kertaa. Mutta nyt tulee kiire, toimintaterapian juhlaseminaari odottaa. Tai itse asiassa ei odota, joten en halua myöhästyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti