Vihreitä ajatuksia ja kiukkuista pihinää

Aamun lehdessä oli vauvan kuva. "Mää hauaisin tuollaisen kuolamaaman." Näin tuumasi kaksivuotias. No huh huh, mää en! Ehkä taas joskus, mutten vielä. Tuossa yhdessäkin kuolanaamassa on tekemistä. Jokaiseen seinään ja oveen on piirretty ja lattioistakin löytyy lapsen taidetta.


Asiaan. En aio koskaan lähteä Thaimaahan. Edestakainen lento kuluttaa yhtä paljon kuin ajaminen autolla 65 kilometriä. Vuoden jokaisena päivänä. Omatuntoni ei koskaan sallisi sellaista pelkän huvin vuoksi. Ekologinen jalanjälkeni on suuruudeltaan 3.9 globaalihehtaaria, mikä "vastaa 5.3 tavallisen jalkapallokentän kokoista aluetta ekologisesti tuottavaa maa-alaa." Jalanjälkeä voisin pienentää liikkumalla julkisilla kulkuvälineillä ja ryhtymällä luomua suosivaksi kasvissyöjäksi. Luomu vaan on niin kallista, että ainakaan näillä opiskelijan liksoilla en siihen pysty. Haluatteko tietää törkeän epäkohdan elämästäni liittyen juuri näihin liksoihin? En saa opiskelijoille kuuluvaa asumislisää, koska meillä on lapsi. Kelan mielestä meidän rahan tarpeemme kolmen hengen taloudessa on pienempi kuin lapsettomien opiskelijoiden. Kuulostaako loogiselta? Ei minustakaan. Sillä rahalla ostaisi jo pitkästi luomua.