perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vihreähipiäiset


Kymmenvuotias puutarhakalusto on kuin uusi ja ehdottomasti ilo silmälle. Hioin vanhan petsin ja harmauden pois, tilalle sudin sammalenvihreää. Yksi tuoli odottaa vielä maalausta, kun sateet tulivat sotkemaan. Terassi on viittä vaille valmis, joten avajaisia taidetaan viettää ensi viikolla, kun palaillaan kaupungista. Piipahdetaan sukulaisiin, kangaskauppaankin on audienssi sovittu. Tuskin muuttuu vauvanhakureissuksi, ei tunnu missään.




Nyt alan uskoa pesänrakennusviettiin, niin tekee mieli laittaa uutta (vanhaa), vaihdella järjestystä ja tehdä joka kolkasta vielä enemmän oman näköistä. Sisälläkin yksi puinen tuoli muuttui vihreäksi, sävy tosin on heleämpi kuin ulkokalusteissa, ehkä jotain pistaasia. 



Äiti halusi eroon vanhasta puusohvastaan, joten lupasin sille kodin. Täydellinen paikka löytyi ruokailuhuoneesta. Olin alunperinkin ajatellut haluavani pöydän toiselle puolelle penkin, myös siitä syystä, että puisia tuoleja on vain viisi. Puusohva ratkaisi tuoliongelman kerralla ja onhan tuo nyt kivempi kuin pelkkä pirtinpenkki, jotka sitä paitsi ovat yleensä liian lyhyitä meidän parimetriseen ruokapöytään. Maalatut tuolit pääsivät sievään riviin pöydän toiselle puolelle ja kaksi jäi vielä keittiön aamupalapöytään. Ompelin sohvan irtopatjaan uuden päällisen vanhoista verhoista, muutama tyyny nurkkaan ja uusi lempipaikka on löytynyt. Hyvät päiväunetkin tuossa nukkuu, eilen testasin.



Nyt pakkaamaan ja kaupunkia kohti. Mukavaa viikonloppua itse kullekin, ensi viikolla nautitaan auringosta!


4 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ihana tuo sohva! Sopisipa meidänkin ruokapöydän kaveriksi sohva.

milla kirjoitti...

Oi. Ihana sohva ja jukra miten upea vihreän sävy!

Paula kirjoitti...

Ihania kuvia! Ja ruokailutila on kyllä nätti. Mieleeni tulee Karkelokukan keittiö :)

Tv. Paula (vanha tuttu, uus lukija :)

miia ketunkololla kirjoitti...

Kaunis ryhmä <3