keskiviikko 7. elokuuta 2013

Luontohavainnoista ja diagnooseista


Mustikassa toinen totesi, ettei ole koskaan nähnyt käärmettä. Kotimatkalla astui melkein päälle. Siksakselkäinen luikersi pihaan ja sai lapiosta. Hyi, lainsuojaton olet!

Pyörälenkillä toivottiin luontohavaintoa. Puolimatkassa hyppäsi suuri sarvipääpeura puskista eteen. Peurakolari pinkillä pyörällä, olisi siinä ollut uutista.

Diagnoosini on marja-ahneus. Kerään ja kerään, vaikka pakastin on täysi. Jääkaapissa hilloja mustikasta, mansikasta, raparperista. Kohta kai omenastakin, kypsiä ovat! Mutta jos vielä vadelmia..?

Kanoista yksi potee vauvakuumetta. Hautoo ja hautoo, ties monettako päivää. Kun ensimmäinen kuoriutuu, vaihdan kanan nimen Mariaksi.

Vyyhdeistä tuli kiekkoja, viuh vain veivaamalla. Mikä ihana laite, mulle kans! 






4 kommenttia:

milla kirjoitti...

Ihania havaintoja, paitsi tuo käärme. Pelkään niitä. Mökin läheisyydestä löytyi yksi kuolleena. En pystynyt edes katsomaan sitä. Samana iltana rannassa ui myös kyy. Oikein puistattaa ajatuskin. Hyi.

Marjoista ja muista kiittää sitten talvella, on niitä hyvä olla :)

Kaina kirjoitti...

Voi mikä ihana postaus!

En olekaan ennen tainnut kommentoida, vaikka olen blogiasi jo pitkään seurannut. Tykkään kovasti! :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Mekin törmäsimme tänä kesänä kyyhyn, kun juuri olimme päässeet sanomasta, että onneksi täällä päin ei ole koskaan ollut kyitä.

Nauratti kaikki jutut tässä. Minusta ei koskaan tule himomarjastajaa, sieneen voisin kyllä lähteä.

Homsantuu kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne :) Kiva, että nyt jätit viestin, Kaina! Ja Kirjailijatar: kana hautoo edelleen, vaikka tyhjää pesää. Sieneen menen minäkin, ihan tunnen, miten se hulluus hiipii kantapäillä. Kerään kaikki!