keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kikkokuokii


Mitä ressukoita nuo kotieläinpuiston kukot! Kieunta täällä meidän pihan perällä on aivan eri luokkaa. "Pena sanoo kikkokuokii", kertoo kummipoika. Kyllä vain kajahtaa komeasti.

Käytiin siis kotieläinpuistossa, mikä oli esikoisen kesälomatoive. Hellyttäviä olivat kämmenen kokoiset puput, tiput siipiensä alle keräävä kana, nukkuvat koiranpennut. Pikkupukki bää bää karkasi ankkojen luo.







Samaisessa eläinpuistossa olen itsekin käynyt lapsena. Eläinten lisäksi siellä on esitelty entisajan elämää. On torpat, koulut, saunarakennukset, suuri pyyntivene. Nyt ne kiinnostivat paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten. Tuli mieleen Myrskyluodon Maija, jonka tarinan sain tänään loppuun. Ei se ihan niin surullinen ollutkaan kuin muistin.

  

2 kommenttia:

heikku kirjoitti...

Minulla on ristiriitaiset tunteet yleensäkin eläintarhoja ja eläinpuistoja kohtaan. Tuntuu väärältä pitää villieläimiä vangittuna, ja varsinkin suurilla eläimillä en usko olevan lähellekään niin kivaa kaltereiden takana kuin luonnossa. Mutta toisaalta niiden avulla ihmiset pääsevät näkemään luonnon ihmeitä ja pysähtyvät ehkä ajattelemaan luontoa, eläimiä ja tätä meidän sinistä planeettaa vähän tarkemmin. Että vaikka tämä planeetta on pyöreä, ei sitä voi potkia kuin jalkapalloa (Loesjea lainatakseni). Ihania kotieläimiä olette bongailleet. :)

Homsantuu kirjoitti...

Aivan samat fiilikset minullakin! Korkeasaaressa käynti vaatisi jo moraalista kädenvääntöä. Kotieläinpuistot ovat sitten asia erikseen, kun eivät nuo eläimet luonnonvaraisia olekaan, saati sitten toiselta puolelta maapalloa kuskattuja. Vaikka kieltämättä kävi sääliksi yksinäinen poro ja taukoamatta mylvivä lehmä - kyllä se jotain vailla oli.