maanantai 26. maaliskuuta 2012

Maistelua


Vauvan ilme ensimmäisen lusikallisen jälkeen. Mikä epäusko, tätäkö mun pitäis syödä?! Vasta sitten se alkaa oikein maistelemaan. Välillä suu on auki kuin linnunpojalla, välillä ihan puistattaa. Ruokalistalla on vasta perunaa ja porkkanaa, harjoitellaan vasta.

Ihmettelen, miten olen voinut unohtaa kaiken. Että mitä vauvalle kannattikaan ensin antaa ja milloin syödään aamupuuroa ja mitä puuroa ja ja... En ole panikoivaa tyyppiä, mutta ehkä otan ruoka-asiat huomenna neuvolassa puheeksi.




Esikoisen kummitäti on Suomen kamaralla hetkenä minä hyvänsä. Maailman matkaajaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Voiko vapaudenriistosta saada paljonkin linnaa, vaikka pitäisi toista tosi hyvänä? Leipoisi vaikka joka päivä ja käyttäisi kaiken viihdytyskapasiteettinsa?

4 kommenttia:

-känkkis- kirjoitti...

Ihana herkkusuu <3
Meihän voitais hypnotisoida se maailmanmatkaaja..pidettäis vankina vuorotellen, herkutellaan se tajukankaalle ni se ei muista mistä on tulossa ja minne menossa?? :)

sokerikorppu kirjoitti...

Kummasti sitä saa toisenkin kanssa opetella samoja juttuja uudelleen :) Pikkuhiljaa muistuu mieleen. Ihanat ilmeet!

Me saadaan odotella maailmanmatkaajasiskoa kotiin vielä monta kuukautta, kuopus on yli puolivuotiassitten kn ekan kerran näkee. Nautiskelkaa te kohtaamisesta!

Emmi kirjoitti...

eipä taida matkaajan vyötärlnympärys hyväksyä moisia suunnitelmia!

Emmi kirjoitti...

*vyötärönympärys (melkein osasin)