tiistai 3. tammikuuta 2012

Pitkäkyntinen



Elsa heräsi aamulla karmea veriviiru poskessaan. Melko karun näköinen vauva, etten sanois. Ihme, ettei ollut yöllä herännyt raapaisuunsa. Saksin kynnet mahdollisimman lyhyiksi, vaikka eivät ne kovin pitkät olleetkaan. Nyt toivotaan pikaista paranemista.



Tikutan raitaa, makuupussia ja pöllöä. Tilanteen ja mielialan mukaan jotain niistä. Yritän myös kuumeisesti etsiä kaunista palmikkopipon ohjetta. Jotain tämän tyylistä. Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan. Ohjeen etsintä tuli ajankohtaiseksi, kun laitoin veljen purkamaan manosin silk blendistä tehdyn tuubihuivin, joka oli jäänyt vähälle käytölle. Nyt olisi sitten iso kerä upeaa lankaa. Ja se haluaa ainakin pipoksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin blogissa Sisäinen villapaita on paljon kauniita neulomuksia. Muistan ehkä jokusen pipon mallinkin nähneeni. Varmaan sieltä ainakin vois päästä jäljille jos ei muuta :)

heikku kirjoitti...

voi pientä! kyllä naarmu paranee, vaikka hurjan näköinen onkin. ihmettelen aina pienten vauvojen kynsiä, että miten ne on niin pienet! ja miten taivaassa ne voi ikinä leikata. minä tein itse pipon, helmineuletta ja paria eri palmikkoa. tällaisen: http://nurinpain.blogspot.com/2010/11/kameraton-reppana.html .

Homsantuu kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, eiköhän lanka kohta puikoille pääse!

Aino kirjoitti...

voi repuskaa! noi kynnet on tosi petolliset ku on niin ohuet, aiheuttaa hurjia naarmuja. ja se leikkaaminen onkin sitten niin haasteellista... nukkuessa paras. ja sillonkin kädet huitoo!