Puuseinä näyttää kauniilta.
Arki on yläkerrassa ja kaikki tarpeellinen nyt lähellä, mutta tämän saavuttaminen vaati loputtomalta tuntuvan ramppauksen portaissa. Ruokaa laitamme äidillä naapurissa, joten ei edestakaisin kulkeminen ole loppunut.
Remontti saa edetä omalla painollaan, itse keskityn vauvaan. Hän on edelleen maailman suloisin. Kestovaippoja on kokeiltu muutaman kerran onnistuneesti, mutta vielä ei ole ollut virtaa perehtyä asiaan syvemmin. Kantoliinan opiskelu innostaa nyt enemmän ja hyvin pieni tuntuu kyydissä viihtyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti