sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sympaattisia sieniä ja muuta syysasiaa


Olen opettelemalla opetellut syömään sieniä. Nyt ne ovat herkkua, mutta muistan vielä ensimmäisistä itse poimituista sienistä (nippanappa tunnistetuista) tehdyt kastikkeet, joita perunan kera väkisin munttasin suuhuni. Kannatti opetella, sillä sienet ovat metsän elävistä sympaattisimpia. Katsokaa vaikka!





Lisäksi sienten kerääminen on mukavaa ja tällä hetkellä oikeastaan ainoa liikkumaan houkutteleva asia. Äidiltä löytyy iso kasvikuivuri, jossa on hurissut jo muutama tattisaalis. Sienet kuuluvat syksyyn ja minä olen ehdottomasti syksyihminen.

Jokainen pakastimeen laittamani pussi ja rasia on aarre, osa haalimaani talvivarastoa. Puhdasta ruokaa ja vitamiineja. En ymmärrä, miksi Suomeen pitää tuoda marjoja jostain Himalajalta, onhan meillä superruokaa metsät täynnä. Ihan hävettää moinen typeryys.



2 kommenttia:

Joana kirjoitti...

Olen ehdottomasti samaa mieltä! Metsään vaan suomalaiset! Itse kerään marjoja, mutta sienet ovat jotenkin pelottavia. Mieluusti kyllä syön, jos joku toinen on ne ensin tunnistanut.

Suloiset kuvat taas!

Emmuska kirjoitti...

Voi, mitä viisautta . Moni menee ihan ihme vipuhin. Maksavat itsensä marjoista kipeäksi, vaikka oikeaa superfoodia löytyisi lähimetsästä.