Se on nyt meidän! Talo, joka oli mummula. Talo, jonka yläkerrassa vanhempani asuivat syntyessäni, jossa ilta-aurinko on kauneinta, jonka seinissä on sata tapettikerrosta (olen hyvä liioittelemaan), jonka portaat ovat miltei oranssit ja yläkerran lattia nariseva. Missään muualla en halua enää asua. En edes remontin aikana. Olo on mielettömän hyvä ja iltalenkki rannassa vain paransi sitä. Tänne me kuulumme ja haluamme kuulua.
Ulkosauna lämpeni ja antoi hyvät löylyt.
4 kommenttia:
Voi olen niin onnellinen teidän puolesta!
T.Raisa
onnittelut, vaikken edes tiedä ketä onnittelen! Voi kun itelläkin joskus...
Aivan ihanaa! Voi mikä onni! Olen mielettömän iloinen teidän puolesta! Kaikkea parasta toivoen, pauliina
Aivan ihanan näköinen paikka. Ymmärrän hyvin, miksi viihdytte!
Lähetä kommentti