Ei, en ole kuollut, vaikka viikko onkin vierähtänyt syvässä hiljaisuudessa. Vai jo kauemmin? On ollut kova kiire ja vielä kovempi väsymys. Flunssakin. Mutta suuret asiat alkavat selkiytyä hiljalleen, alan rauhoittua. Nyt ilahduttaa:
- kaksi kiloa tomaatteja, jotka ostin kesäisellä hinnalla
- sisko, joka on taas suureen ääneen täällä
- yläkerrassa nukkuvat lapset
- loska - varma merkki lähenevästä kesästä
- neljä vihreää lankakerää
- Tuula-Liina Variksen Muotokuvamalarin tytär
2 kommenttia:
Osuvat eväät lauantai-iltaan. Jotenkin nuutuneissa fiiliksissä täälläkin mennään ja kaupungissa loskakin on masentavan rumaa. Kaksi kiloa tomaatteja lupaa kuitenkin hyvää.
Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!
Niin ja tuo kirja on vaikuttava.
Ihana kissa-kudonta-kuva. :)
Lähetä kommentti