Lintsaan paraikaa joogasta. Ei huvittanut yhtään ja yläkerrassa odotti neljä kuutiota pyykkiä. Viikasin ne kaappeihin, jonka jälkeen huomasin, että leipä on loppu. Mieluummin leivon kuin lähden hetkeä ennen sulkemisaikaa hyytävään pakkaseen hakemaan jotain vaivaista leipäpakettia. Varsinkin, kun huomenna saa kotileipomon leipää diileriltä. Nyt on uunissa rukiista rieskaa. Niin hyvää! Ihan toista lajia kuin ne kaupan kahdeksalla lisäainekoodilla maustetut pienet pyöreät.
Lisäaineboikottini on kestänyt reilun vuoden. Siis tämä, jossa enemmän kuin kolme E:tä sisältävät tuotteet jäävät kauppaan ja aromivahventeiset aina. Paluuta entiseen ei ole.
Sitten vielä kirjasuositus ja tämä erityisesti Maijalle: Markus Nummen Karkkipäivä. Lukekaa! Jos kevyempää haluatte niin Patricia Woodin Onnenpoika. Mutta Maija lukee ensin tuon Karkkipäivän.
6 kommenttia:
Vai karkkipäivä, kuulostaapa makealta, nam... Olis varmaan piristävää luettavaa sosiaalipolitiikan välissä. Meenpä heti kirjaston sivuille kattoon löytyiskö.
Varasin! Saan sen ens viikolla :)
No, voin kertoa, ettei ole piristävää, mutta kamaluudessaan lukemisen arvoista.
Aromivahventeet? Mitäs tarinoita niistä on ja miksi ei mukaan lähde? Kuulostaa kylläkin jo kammottavilta..
Venla: No juurikin se natriumglutamaatti on aromivahvenne. Kyllä sinä tiedät.
Aivan!
Lähetä kommentti