Kahden nuutuneen päivän jälkeen on taas virtaa. Työpäiväkin soljui kuin vettä vaan ja palasia loksahti paikalleen. Tein lapsen kanssa iltaruuaksi tomaatti-mozzarellapiirakkaa ja salaattia. Uuni tuo jo tuoksun ja maha murisee. Nyt loppui laiskottelu, illan ohjelmistossa kuntosali ja jooga. Ihmiset ovat tuttuja ja saa näyttää nuhjuiselta, uskallan siis lähteä näine narukäsineni. Sitä ennen ehtii hetken neuloa. Toinen norosukka on vielä keränä.
Vihreä on ihana väri, lapsuuden lemppari. Oma tyttö ei siitä tykkää. En ymmärrä.
3 kommenttia:
Onko tuo norosukka sellainen kärjestä aloitettu raitapolvari? Minulla on to do -listalla sellaiset. Onko noro hyvä sukkalanka? On niin kauniin värinen tuo sinun sukkasi, että tekisi mieli tehdä ihan samanlaiset!
Riikka
vihree on munkin lemppariväri :) se pysyy vuodesta toiseen, kun muut vaihtuvat kausittain.
-Ainoliininen
Riikka: Aloitin sukan varresta, joka ulottuu puoleen sääreen. En ollut ihan varma, riittääkö lanka polvisukkiin, joten tein tällaiset lyhyemmät. Tai siis toinen on edelleenkin tekemättä! Lanka tuntuu keränä jotenkin haperolta, mutta neulottuna on ihanan tiivistä ja pehmeää. Tee vain samanlaiset, sävyt ovat ihan upeat!
Lähetä kommentti