Virpomisvitsoja hakemassa

Luin lehdestä, että tänä keväänä voi taivaalla nähdä paljain silmin monia planeettoja. Saturnuksenkin pitäisi näkyä renkaineen päivineen. Näin pilvisenä iltana ei kuitenkaan auta bongailla. Päivällä tiirailtiin aurinkoa, kun haettiin Nipsun kanssa pajun oksia virpomisvitsoiksi. Meilläpäin virvotaan vasta tulevana lauantaina.



Alma lähti mukaan ulkoilemaan ja söi retken aikana arviolta kuution lunta (vain vähän vähemmän kuin Ninni). Pajunippu kourassa lampsimme takaisin ja lapsi käveli kielloista huolimatta jokaisen kuralätäkön kautta. Vastaanottokomitea odotti kuistin ikkunassa, kun palasimme.

Ja ränni valui!!

Humputteluviikonloppu

Kirja- ja viinimessuista alkaa muodostua jo traditio. Noin vain Nissanilla suhautettiin kaupunkiin ja päästiin kuulemaan Hotakaisen lakonisia kommentteja, silittelemään satoja kirjan kansia ja maistelemaan viinillä hampaat sinisiksi. Illan päätteeksi söimme italialaisessa ravintolassa, jonka kokki ei tiennyt, mitä meille syötti ja jonka vessassa oli tiikeriraidalliset pöntönkannet. Ruoka oli hyvää. Yöpaikan saimme ystävän luota, kaunis kiitos siitä!

Palasimme vasta tänään, sillä kävin aamulla hakemassa koululta allekirjoitukset tutkintotodistusanomukseen. Olen nyt valmis. Pitäisikö juhlia? Kyllä varmaan, sillä sain viime viikolla myös työpaikan. Alkaa elämä hymyillä!


Oli mukavaa käydä kaupungissa. Erityisesti sen takia, kun huomasin, ettei sinne ole yhtään ikävä. Vain ihmisiä kaipaan, mutta en kaupunkia ja kaupunkielämää. Ihanaa olla taas kotona.

Sinistä raitaa

Jämälankahuivit ovat koukuttavia tehdä. Äiti tilasi itselleen kylmän sävyisen.

Tänään olen kiukkuisella tuulella, mikä lie pms vaivaa. Paras pysytellä poissa ihmisten ilmoilla ja äksyillä vain itselleen.

Leipuri Hiiva

Eilen teimme täytettyä foccaccia-leipää, sitruunaista hyytelökakkua ja marenkeja. Mitä herkuttelua! Kyllä itse tehty aina voittaa ostetun.

Olen lukemassa Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta ja tätä menoa minusta on tulossa kunnon ruokapoliisi. Lisäaineiden suhteen olen ollutkin tarkkana. En osta mitään, missä E-merkintöjä on kolme tai enemmän. Tai ainakin pyrin siihen. Virhe tapahtui taas viime kauppareissulla, kun lapsi halusi rieskaa ja vasta kotona tutkin, mitä siihen on lykätty. Kahdeksan E:tä! Voi jukoliste, parasta kääriä hihat ja perehtyä leivän teon saloihin. Kaupoista kun ei tahdo enää oikeaa ruokaa saada.

Sunnuntai

Aamupalaksi hiihtolenkki jäällä. Punaisella pöydällä silmänilona punaisia tulppaaneja. Ruokalistalla kasvissosekeittoa kookosmaidolla piristettynä.


Kärpäset kuistin ikkunoissa kielivät kevään lähestymisestä. Istutin jo pääsiäisruohon, kylläkin lähinnä kissoja varten, etteivät syö kukkia. Kun mullasta näkyi vasta puolen sentin pätkiä, arveli lapsi, että sarvikuonoja sieltä pukkaa.

Synkkää ja myrskyistä

Ulkona tulee lunta ihan pyryttämällä. Olemme lapsen kanssa kahden. Melkoinen kiukkupesä osaa olla kolmevuotias. Kättä väännetään joka asiasta, eniten vaatteista. Arvon neiti kulkisi vain bilemekoissaan, vaikka on koleaa. Onneksi kello tulee kahdeksan. Silloin luetaan iltasatu ja kiivetään vinttiin hampaiden pesulle ja nukkumaan. Asia, josta ei tarvitse riidellä.



On otollinen ilta kummitusjutuille, kun ulkona myrskyää. Lainasin kirjan Vaasan kummituksista. Kaupunki ei ole tuttu, mutta tarinat viehättävät, joten illan suunnitelma on selvä. Jos rupeaa liikaa pelottamaan, vaihdan kirjan elokuvaan.

Perhosia vatsassa

Ensimmäinen työhaastattelu on ohi. Vaikuttivat kiinnostuneilta, mutten uskalla vielä toivoa mitään. Haluaisin niin jäädä tänne, tähän taloon. Ensi viikolla lupasivat soittaa.

Raitahuivi

Hillitön himo tehdä raitaa! Jämälankahuivista tuli huippuihana ja huippumuhkea. Otin käyttöön heti. Perimmäinen tarkoitukseni, päästä eroon jämälangoista, ei kuitenkaan toteutunut. Niitä on aivan liikaa. Uuden huivin aloitan siis hetimiten.

Kello 0:22

Opintojen suhteen kaikki on nyt tehty. Tarvitsen enää nimet papereihin, sitten kiitos ja kumarrus. Ensi viikolla alan kalastella töitä. Kaksi tapaamista on sovittuna. Koitan saada jalkaa oven väliin.



Nyt on aikaa kotoiluun. Puikoilta tulee raitaa solkenaan ja viimeinen Larsson pääsi yöpöydälle. Maha täynnä feta-piirakkaa ja jalat hiihtämisestä kipeinä.

...toistin mielessä niitä kolmea sanaa elämä on elämä on elämä ihanaa...

Keittiökuvia ja lähdön tekemistä

Lähden kohta kaupunkiin, tällä kertaa ihan oikeasti. Huomenna on edessä viimeinen tentti, josta en suostu ottamaan paineita. Selvitin suunnattoman tiskivuoren, jotta miehen on mukavampi tulla kotiin. Eilen sain verhot ikkunoihin, joten alkaa näyttääkin jo kodilta. Ennen lähtöä luen vielä Claes Anderssonin loppuun. Ei kiirettä tuohon vesisateeseen.

Pilkahduksia

Aamulla aurinko paistoi. Minä luulin lähteväni kaupunkiin ja kirosin. Ei huvittanut yhtään. Hetkeä ennen lähtöä soitin puhelun ja kuulin, ettei minun kuulu olla siellä, minne olin valmistautumut lähtemään. Vaikka auringonpaiste oli muuttunut lumituiskuksi, muuttui päiväni kerta heitolla valoisammaksi. Loppuviikosta olen joka tapauksessa menossa ja näen ihanaisen ystäväni, joka odotti minua luokseen jo tänään. On se hyvä, että otan asioista ajoissa selvää!


Koska reissuni peruuntui, saan sittenkin katsoa ensi yön Oscarit. Sitä odotellessa joogaa, saunaa ja ripaus unta.

Kynttilöitä

Alkuviikko sukuloitiin ja viime päivät ollaan tehty äitimuorin kanssa kynttilöitä vuosien aikana kertyneistä jämistä. Saatiin aikaiseksi varmaan lähemmäs viisikymmentä - oransseja, vaaleanpunaisia, violetteja, vihreitä... Palavat oikein kauniisti.


Tämä on kummallinen talo, kun paikat eivät tule järjestykseen, vaikka kuinka puurtaisi. Monta nurkkaa ja jätesäkkiä on edelleen setvimättä. Kaiken lisäksi olen varmaan tulossa kipeäksi. Olo on kuin krapulaisella, vaikka alkoholilla ei ole mitään osuutta asiaan. Höh, sanon minä.