maanantai 2. marraskuuta 2009

Mummuja ja vauvoja

Olin viime viikon jostain syystä ihan puhki, en jaksannut kirjoittaa. Miten voi olla aamulla vielä väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä? Ei käy järkeen. Tuntuu siltä, että väsymys on tullut jäädäkseen. Nytkin kaipaan päiväunia, mutta siitä huolimatta aion mennä joogatunnille. Viime viikolla jäi sekin väliin.

Viikonloppuna oltiin maalla. Kävin katsomassa mummua, joka on viime käyntini jälkeen telonut lonkkansa, käynyt leikkauksessa, vaihtanut vanhainkotia ja saanut rintasyöpädiagnoosin. Niin, ja vanhentunut kymmenen vuotta, vaikka aikaa on kulunut vain pari kuukautta! Kuin olisi eri ihmistä katsonut. Ihmettelen, miten kummassa näin pääsi käymään.



Onneksi näin reissun aikana myös vauvoja, yhden pikkuruisen ja toisen vähän isomman. Pienempi sai ikioman nimen ja oikein hienon saikin. Kädenpuristus oli luja kuin miehellä ainakin.

3 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

on pelottavaa miten nopeasti ihmiset vanhenee, varsinkin kun niitæ ei næe pitkææn aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauniita kuvia ja surullisia tarinoita.. Siltikin haluan toivottaa hyvää 1v blogipäivää..Aivan mahtava vuosi ollut..tätähän pitäisi juhlistaa kakulla..koskas tuut tänne takasin?
T.se pönäkkä Alibullen :)

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin blogisi kirjana,onko se mahdollista? Niin monet itkut ja naurut olen saanut lukiessani...ja nuo valokuvat... Älä ikinä lopeta tätä! T äiti