Kesän viimeisten juhlien jälkeisenä aamuna, levottoman ja lyhyeksi jääneen unen jälkeen lähdin mustikkaan. Jos et vielä usko syksyn tulleen, mene metsään. Siellä on Syksy. Joudun perumaan puheeni keltaisesta ja harmaasta, että enää pitäisin muka vain niistä, sillä metsästä löysin kaikki rakastamani sävyt. Kannoin mukanani kaikki huolet ja murheet ja kippasin ne mättäiden sekaan, mäntyjen juurille. Metsä on hyvä terapeutti, antoi vielä vastalahjaksi mustikoita talvivaraston täytteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti