keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Ei kahta ilman kolmatta


Joko tämä kuoleminen vihdoin loppuu?! Kyllä tässä suvussa olisi ollut jo surua riittämiin. Lähetän voimia ja lämpimän halauksen pohjoiseen.

Tässä kirjoituksessa mun oli tarkoitus höpöttää uusista kengistäni, ihanista ystävistä ja ehkä myös vähän leuhkia vasta valmistuneilla Fabel-sukilla. Ehkä ensi kerralla. Nyt voi olla vain hiljaa.

2 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

odottelenkin sitä seuraavaa kirjoitusta kovasti. käyn joka päivä muutaman kerran vilkaisemassa olisitko sattunut kirjoittamaan. stalkkari en kuitenkaan myönnä olevani.

Saijuli kirjoitti...

:(, paska elämä