Marraskuun viimeisiä

"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ollenkaan hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä."



Rakastan tuota kohtaa Tove Janssonin Muumilaakson marraskuusta. Rakastan koko kirjaa, mutta erityisesti tuota kohtaa. Siinä koko syksyn ydin - käpertyminen omaan turvapaikkaan suojaan kylmältä ja pimeältä. Parasta syksyssä onkin se, kun ulkona on kurjaa ja märkää ja itse saa olla sisällä lämpimässä omiensa kanssa. Talvivarastoni koostuu kyllä lähinnä langoista, mutta niillä pärjäänkin pitkälle. Marraskuun viimeisiä viedään ja syksypuheet saavat luvan loppua. Nyt voi talvi tulla.

Päiväunilla

Kuolasi mokoma paitani.

Paluumuuttaja

Ei meistä maalaistolloista saa kaupunkilaisia tekemälläkään. Palataan sinne, mistä ollaan lähdettykin. Paikkaan, jossa ei ole mitään ja kuitenkin kaikki. Sinne, mistä voi saada oman kodin, missä voi kuivattaa pyykkinsä ulkona ja jättää ovensa lukitsematta. Missä parmesan-juustonsa joutuu hakemaan matkan päästä ja viininsä vielä kauempaa. Omista asioistaan ei tarvitse olla perillä, kylä tietää kuitenkin paremmin. Olemmekohan ihan varmoja tästä?

Pilkahdus

Äiti, on tullut kesä! huusi lapsi katsoessaan ikkunasta ulos. Aurinko paistoi. Niin pitkästä aikaa, että olisi voinut itsekin uskoa kesän tulleen. Lähdettiin keinumaan ja etsimään oravia. Hiekkalaatikolla auto oli hurjastellut itsensä kumoon.


Tänä iltana vietetään ystävien kesken pikkujouluja. Niihin on yhdistetty myös pyöreävatsaisen vauvajuhlat ja viettämättä jääneet synttärini. Aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu ristiriitaiselta laittaa joululaulut soimaan ja keittää riisipuuroa. Ehkä oikea tunnelma tulee, kunhan ulkona pimenee ja sisällä saa tihrustaa kynttilän valossa. Ihanaa sunnuntaita!

Lapsen kanssa

Ninnuska sai tänään rokotuksen ja on ollut vähän reppana. Katsottiin yhdessä Mamma mia, joka on molempien lempparileffa. Laulettiin ja tanssittiin mukana ihan sekopäisinä. Elokuvan jälkeen jatkettiin eläintarhaan. Pikkueläinten hohto ei ole kadonnut 20 vuodessa minnekään.

Arvontaa ja messulankeemuksia

Hattu

Arpalaput

Onnetar

Jännitys tiivistyy...

Ja voittaja on Jenni!

Onnittelut, palkinto seuraa perässä!

Sitten messukuulumisiin. Sain väriterapiaa koko talveksi, kun melkein kahdeksan tuntia kiertelin Tampereen kädentaitomessuilla. Hypistelin kymmeniä vyyhtejä ja imin itseeni niiden ihanuutta. Kiitin kohtaloa, että tähän hommaan hurahdin.

Ostin harmaata.

Oranssia.

Ja upeaa violettia tiilenpunaisella maustettuna.

Näiden lisäksi piti ostaa vähän skräppäypaperia ja aitoa vanhan viipurin lakritsaa. Kaikille langoille on suunnitelma valmiina, kunhan saan joululahjat pois alta. Nyt olisi taas ostolakko paikallaan. Ihana, loistava reissu!

Pikapikapostaus

Arvonta-aika alkaa olla lopuillaan. Ninni-onnetar nostaa hatusta voittajan huomenna (tai jos Tampereen messureissu venyy pitkäksi, niin sunnuntaina). Jiihaa, lankaparatiisiin!!