Aamulla

on harvoin aikaa tällaiseen. Nousin silmät sikkurassa aikaisemmin kuin olisi tarvinnut, mutta se kannatti, sillä nautin kiireettömistä aamuista. Ehtii juoda kupin teetä, lukea pätkän kirjaa tai neuloa muutaman rivin. Aamun valo on kylmää ja kalseaa, mutta valoja en laita. Sataa taivaan täydeltä jotain märkää. Luulen, että tällainen aamu voi pelastaa päivän.

Uusi keräilykohde

Messuilla vierähti koko päivä. Kirjahankintoja en tehnyt, vaan ostin kortteja. Erityisen riemastuttavia olivat Inge Löökin mummukortit, joita lähti mukaan useampi. Lisäksi Martta Wendeliniä ja Rudolf Koivua sekä tomera lörpöttelijä. Messut täyttivät odotukset ja viinikin maistui. Ensi viikonloppuna on luvassa kädentaitomessut, on siis viikko aikaa pienentää lankavarastoja! Muutaman päivän lehdet on lukematta, nyt aion upota niihin.

Aurinkoista perjantaita

Päivän ilostuttajan titteli menee marketin kassajonon vanhalle herralle, joka ei tinkinyt kohteliaisuudesta ja jonka hyväntuulisuus teki päivästä vielä aurinkoisemman. Toivotti jopa hyvää kotimatkaa! Voi kun tuollaisen ihmisen kohtaisi joka päivä.

Kauan odotettu viikonloppu on käynnistymässä. Erityisen tästä viikonlopusta tekee kirjamessut, jonne on liput haettu jo kauan sitten. Saadaan myös vieraita, joista ainakin hameväen edustaja lähtee messuilemaan. Jotta jaksetaan tehdä löytöjä, täytyy käydä välillä Viinimessujen puolella purskuttelemassa (me ei tarvita niitä sylkikuppeja!). Osin vieraiden vuoksi, osin omasta mielenkiinnosta tein eilen ranskalaisia Macaron-leivoksia. Ensimmäinen yritys männä viikolla meni metsään, mutta nyt onnistui! Ei ihan niin kauniita kuin ohjeen kuvissa, mutta kyllä vaan maistuvat.


Sohvi-Sohvisella on koitos edessä, eläinlääkärille startataan ihan näillä näppäimillä. Jos leikkauttaminen vähän hillitsisi katin menohaluja. Kääks, tulee kiire!

Beautiful day

Tänään on meidän kihlapäivä. Neljä vuotta sitten sain kimpun ruusuja, tänään tulppaaneja. Mielestäni vain paranee. Pöytään katettiin myös juustolautanen ja punaviiniä. Ihana mies. Kuin juhlan kunniaksi törmäsin kaupungilla tähän mekkoon. Harkitsin hetken, mutta vain hetken. Ryppyjä en viitsinyt kuvaa varten silittää. Juhlakutsut ovat tervetulleita!



Ja loppukevennys: Ninni istuu potalla ja laulaa: "Kohta on valmis keko komia!"

Vihreitä ajatuksia ja kiukkuista pihinää

Aamun lehdessä oli vauvan kuva. "Mää hauaisin tuollaisen kuolamaaman." Näin tuumasi kaksivuotias. No huh huh, mää en! Ehkä taas joskus, mutten vielä. Tuossa yhdessäkin kuolanaamassa on tekemistä. Jokaiseen seinään ja oveen on piirretty ja lattioistakin löytyy lapsen taidetta.


Asiaan. En aio koskaan lähteä Thaimaahan. Edestakainen lento kuluttaa yhtä paljon kuin ajaminen autolla 65 kilometriä. Vuoden jokaisena päivänä. Omatuntoni ei koskaan sallisi sellaista pelkän huvin vuoksi. Ekologinen jalanjälkeni on suuruudeltaan 3.9 globaalihehtaaria, mikä "vastaa 5.3 tavallisen jalkapallokentän kokoista aluetta ekologisesti tuottavaa maa-alaa." Jalanjälkeä voisin pienentää liikkumalla julkisilla kulkuvälineillä ja ryhtymällä luomua suosivaksi kasvissyöjäksi. Luomu vaan on niin kallista, että ainakaan näillä opiskelijan liksoilla en siihen pysty. Haluatteko tietää törkeän epäkohdan elämästäni liittyen juuri näihin liksoihin? En saa opiskelijoille kuuluvaa asumislisää, koska meillä on lapsi. Kelan mielestä meidän rahan tarpeemme kolmen hengen taloudessa on pienempi kuin lapsettomien opiskelijoiden. Kuulostaako loogiselta? Ei minustakaan. Sillä rahalla ostaisi jo pitkästi luomua.

Lauantaipäivän mietteitä

Haluaisin muuttaa. Jonnekin onnelliseen paikkaan, kauniiseen taloon. Olisi oma piha ja tilaa ympärillä. Siinä paikassa olisi kyläkoulu (joka ei olisi lakkautusuhan alla!), lankakauppa, kirjasto ja ruokakaupasta saisi mozzarellaa ja turkkilaista jogurttia. Järvi pitäisi ehdottomasti olla. Pihallani kasvaisi mustaherukkaa ja karviaisia. Muutama omenapuu myös. Kaupunkiin olisi lyhyt matka, muttei niin lyhyt, että lapsi voisi teininä lähteä sinne omin päin toikkaroimaan. Kertokaa, jos tiedätte sellaisen paikan.


Elävä malli -piirustuskurssi alkoi.

La primavera

Sain eilen italialaiselta ystävältä tekstiviestin, jossa kerrottiin, että niillä leveyspiireillä on jo lämmin. Kevät. Meillä pyrytti lunta. Hieman kirpaisi, mutta se viesti taisi sisältää lämpimän henkäyksen, sillä tänään taivas selkeni. Aurinko lämmitti poskia ja kengät kastuivat loskassa kävelystä. Selviä kevään merkkejä! Ja päiväkodin väellä oli kurahaalarit päällä.

Meillä syödään huomenna italialaista. Reseptiä etsimään!