Syksyn loppu

Pakkasaamun värittömyys on huimaavan kaunista. Vetäessäni lapikkaat jalkaan ja toppatakin päälle, tunnen onnea neljästä vuodenajasta. Se kylmin vain kestää liian kauan ja on liian pimeä. 

Rannan kotaan ahtautui 18 nauravaista. Savun haju tarttui takkiin. Järvi on jo ohuessa jäässä, silti selällä meni vene, jonka kulku oli helisevää.

Huomiselle lupaa lunta, kaunailee jo.

Ilahduttavat asiat

Leikkaa tukkani. Ja hän leikkasi, puolet pois. Tuntuu kevyeltä ja jotenkin villiltä.

Ystävä tuli maailmalta väsyneenä, ruskettuneena, tarinoita täynnä. Kertoi Kreikan jumalista ja delfiineistä. Välimatka ei tunnu muuttavan meitä. Jatkamme siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka onkin uusi vauva ja vaikka on tapahtunut paljon. Hänestä olen kiitollinen.

Ostin raidallisen purkin kirpparitapahtumasta, jossa Homsantuu tunnistettiin. Terveisiä vain naapuripitäjään! Purkki on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä. Se piilottaa sisälleen lasten värikynät silloin, kun ne eivät ole ympäri pöytiä. 

Olen saanut valmiiksi sukat, jotka huusivat päästä erään tietyn jalkoihin. Sinne pääsivät. Lahjan antaminen on edelleen parempaa kuin saaminen.

Kolmevuotiaat varpaat

Hän on nyt kolme. Keskimmäiseni, satusilmä, sirkuttaja. Ja minä olen 29. Lokakuun ensimmäinen, se on minun päiväni ja tänä vuonna se oli kuulas ja kaunis aamupakkasineen. Juhlimme yhdessä.

Omenat on syöty puista. Kanat viedään huomenna talvikotiin. Neulotuttaa, sytyttelen kynttilöitä jo aamusta. Ulos puetaan takki, kumpparit, lapaset, On ihan syksy, kohta haravointiaika. Mietin joululahjoja. Taas odotetaan ystäviä kaukomailta. Mihin tämä aika menee, kun vähän väliä kirjoitan samat lauseet?

Erämaan kutsu

Pari kirpeää yötä, yhtenä aamuna katolla lunta. Sen lähemmäksi talvi ei vielä tullut. Tomaatit kuitenkin kerättiin sisälle kypsymään ja nyt kaikki pöydät lainehtivat vihreää ja oranssia. 

Sunnuntai houkutteli retkelle ja lähdettiinkin koko perheen voimin. Kaakaot, sämpylät, makkarat, sienikori, kamera, kutimetkin pakkasin. Vauva nukkui rattaissa lammen rannalla. Toivoin luontohavaintoja, näin hirvikärpäsen, joka takertui lapaseen. Suppilovahveroita pyöreä nolla, karpaloita kourallinen (lapsen). 

Tuon saman lammen rannalle löysin ensimmäisen kerran lukioikäisenä ystävän kanssa. Hakattiin rikki kevätjäätä ja puhuttiin hulluja. Ihan erämaaksi ei tuota paikkaa voi sanoa, rannassa on pieni mökki. Paikat ovat kyllä rempallaan, polkukin melkein pajukon valtaama. Naulassa roikkuvien haalareiden taskusta löytyi avain, en avannut ovea.

Kotiin ennen pimeää

Ehdittiin juuri ja juuri. Portailla vastassa kissat, hellyyttä vailla koko viikonlopun edestä. Takkaan ja kynttilöihin tulet. Koleus katoaa hiljalleen.

Hienosti meni pienen pojan ensimmäinen yökyläily.

Perjantaihulinaa

Piti lähteä kaupunkiin huomenna, mutta alkoi tehdä mieli lähteä jo tänään. Siis pyykinpesua, sinkoilua sinne tänne, kanoille ruokaa, tomaateille vettä, ei lupaa hallaa, huh. Tietokoneellakin vielä! Pakattu suunnilleen, sunnuntain rippijuhliin etsittävä jotain parempaa päälle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua!

Ps. Imetyshuolet ohi, nyt sujuu ja pullokin jätettiin pois!

Takaisin iloon

Ehkä keltainen postaus antoi jo viitteitä, että en synkistele enää. Helpotus löytyi tuttelihyllyltä, nyt syödään sekä että. Kuristus kurkusta katosi, kun lapsen paino alkoi nousta ja kipu muuttua siedettäväksi lepohetkien ansiosta. Paras oivallus on ollut se, ettei pulloon tarttuminen tarkoita hyvästejä imetykselle. 

Kun elämä ei enää pyöri vain tissien ympärillä, on voinut keskittyä muuhunkin. Vaikka ompeluun pitkästä aikaa. Koululainen sai uuden hupparin vadelmaneuloksesta. Levenevä helma tekee hupparista enemmän takkimaisen ja näin lämpimillä ilmoilla sillä tarkenee hyvin. 

Kesällä tilasin oranssia pitsitrikoota Majapuulta, mutta sävy olikin aika laimea minun makuuni. Jotain aprikoosia. Tunikaksi tai mekoksi siitä kankaasta ei vain ollut, vaikka niin olin miettinyt. Legginsseihin sitten kelpuutin ja niistähän tuli aivan sievät.

Vauvan nallehaalari on ollut valmiina jo hyvän tovin, mutta tänne se ei ole ehtinyt. Eikä muuten vielä päällekään, niin piskuinen hän edelleen on. 

Vielä villasukatkin, hyvä minä! Siis syksyn ensimmäiset valmistuneet ovat tässä: Cascade Heritage Silkistä House Baratheon -sukat. Upea, upea malli!