Joulua päin

Oiotaan mutkat suoriksi ja keskitytään olennaiseen. En tee suursiivousta, kyllä joulu tulee vähemmälläkin. Haluan ottaa rennosti jo ennen aattoa. Eilisilta oli kylmiä väreitä pikkuveljen joulukonsertissa työväentalolla. Niin rakas, niin taitava, vain hän ja piano ja tuhat kiloa tunnelmaa.

 Meillä alkaa olla valmista. Ompelupöytäkin on siivottu, koneet aloittaneet lomansa. Puikot sen sijaan verryttelevät alkavaa urakkaa varten: ilmoittauduin jouluyöstä juhannusyöhön kestävään käsityöhaasteeseen. Tavoitteena on saada juhannukseen mennessä valmiiksi 20 neulomusta (tai virkkausta). Ei mikään läpihuutojuttu, sillä yhden tekeleen minimipaino on 50g ja minun listallani tulee olemaan myös se kauan vatvomani villatakki. Olen silti ihan innoissani!

Tänä vuonna tein piparkakkutalon, elämäni toisen, Ensimmäinen syntyi vuosia vuosia sitten hirvittävän kiroilun saattelemana. Kyseessä oli muumitalo ja olen myöhemmin kuullut, että sen kasaaminen on kirvoittanut rumia sanoja muidenkin suista. Nyt piirsin kaavat itse ja onnistuin aivan hyvin. Lapset koristelivat omat pikkumökkinsä.

Näin sitä mennään joulua kohti, aika mukavaa. Toivottavasti teilläkin.