Leikkaa tukkani. Ja hän leikkasi, puolet pois. Tuntuu kevyeltä ja jotenkin villiltä.
Ystävä tuli maailmalta väsyneenä, ruskettuneena, tarinoita täynnä. Kertoi Kreikan jumalista ja delfiineistä. Välimatka ei tunnu muuttavan meitä. Jatkamme siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikka onkin uusi vauva ja vaikka on tapahtunut paljon. Hänestä olen kiitollinen.
Ostin raidallisen purkin kirpparitapahtumasta, jossa Homsantuu tunnistettiin. Terveisiä vain naapuripitäjään! Purkki on löytänyt paikkansa ja tehtävänsä. Se piilottaa sisälleen lasten värikynät silloin, kun ne eivät ole ympäri pöytiä.
Olen saanut valmiiksi sukat, jotka huusivat päästä erään tietyn jalkoihin. Sinne pääsivät. Lahjan antaminen on edelleen parempaa kuin saaminen.
10 kommenttia:
Oi tuota punavalkoraidallista purkkia! Tulee lapsuus mieleen. Meillä oli tuollaisia, ja muistaakseni ruskeita kanssa, ja niissä säilytettiin ainakin sokeria :) .
Olisiko noille paperilinnuille ohjetta netissä? Voisihan sitä itsekin piirtää, mutta jos pyörä on jo keksitty...
Sellainen ystävyys on kultaakin kalliimpaa <3 !! Halaus sulle!
<3:lla Saija
Tässäkin on taidettu säilyttää sokeria, viimeiset kiteet oli pohjalla.
Lintunauha on ystävän tuliainen Intiasta, mutta ei tuollainen varmaan vaikea olisi tehdä.
Niin on, kiitollinen sinustakin <3
Ihanan paksut sukat! Nyt niitä jo tarvitaankin, miullakin on parhaillaan kahdet villasukat päällekkäin...
Kauniit sukat, hyvin kauniit.
Ja voi että minäkin olen kiitollinen niistä vanhoista ystävistä, joiden kanssa aina vaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Vaikka välissä olisi vuosi tai kaksikin. Jotkut siteet ovat niin vahvoja.
<3 ja minä sinusta !!
Lähetä kommentti