Kevättää toden teolla. Koitin haravoida vielä kosteaa maata. Siivosin kanalan. Kylvin vihanneskrassia. Pikkukissa ulkoili valjaissa toista kertaa, oli jo rohkea. Ensimmäinen reissu meni matalana ja tärisevänä.
Viikonloppuna lähetän postia, katselen kankaita sillä silmällä, pesen keittiön ikkunan, neulon keltaisia sukkia ja harmaata takkia, haravoin lisää märkää pihaa, odotan ilmojen lämpenemistä kuin kuuta nousevaa, jotta kanat voisi hakea kotiin, teen suuria sämpylöitä ja väliin suuria pihvejä. Ompelen ja olen ja odotan monenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti