Kolme yötä enää, niinkö? Ei hätiä mitiä, kaikki on reilassa. Illalla pelataan Monopolya. Jäljellä vähän paketoimista, vähän leipomista, vähän siivoamista. Sopivasti näille päiville. Ehkä joku lahjakin vielä valmistuu.
Niin lahjat... Lapsena salaa hypisteltiin vaatehuoneeseen ilmestyneitä paketteja. Muistan yhden, joka paperi oli revennyt ja sisältä näkyi kiiltävää kangasta. Olin varma, että saan verkkarit ja inhosin koko pakettia. En käyttänyt verkkareita lapsena, enkä käytä vieläkään. Aattona paketista sitten paljastuikin satiininen yöpuku, eikä harmittanut yhtään.
Enää ei tahdo löytyä itselle tulevia lahjoja puristeltaviksi, mutta kurkataan salaa lasten lahjakätköihin. Molemmat tytöt tulevat saamaan omat Disney-prinsessansa ja koska nukkeleikkien a ja o ovat vaatteet, tulee yhdestä paketista löytymään melko hyvä vaatevaraston alku.
Minulla oli lapsena sienijakkara, äidin vaarin tekemä. Aloin haaveilla pienemmälle omaa jakkaraa pukin konttiin ja onnekseni omalta kylältä löytyi kädentaitaja, joka toteutti toiveeni. Niin hieno, ei paremmasta väliä!
Isommat lahjansaajat pitää tietysti pitää vielä pimennossa, joten paljastan vain murusen omista muistamisistani: konepestäviä tiskirättejä, ja ylpeitä sellaisia!
Odotuksen iloa!
2 kommenttia:
Voi juku! Tää odottaminen on hauskaa!
Ihanuuksia lasten paketeissa. :) Etenkin tuo sienijakkara on ihana! Tosi upea! Ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi.
Lähetä kommentti