Illalla nousi lämpö, pää oli haljeta. Särkevin silmin luin vilttien alla Riikka Peloa.
Tänään otsan takana vielä vaimea jyske, ääneni haudantakaista kähinää. Ei tämä tauti lannista, hiljentää vain, kun ei kärsi puhua.
Pertun päivä ennusti lämmintä säätä, kyllä vanha kansa tietää. Lapsi nukkui päiväuniaan kirsikkapuun varjossa ja minä jatkoin tarinaa. Kirjaa ei voi enää käsistään laskea. Lähellä puitiin viljaa ja tuuli toi tuoksun.
Still light on kohta valmis. Olen iloinen siitä ja tästä lisääntyvästä kauneudesta, jonka alkava syksy tuo luontoon.
6 kommenttia:
Pikaista paranemista! Puhaltelen taalta popot pois ja parantavaa energiaa tilalle. Ihana tuo kuvauksesi ulkoota. Voinpa melkein haistaa puidun viljan tuoksun tanne saakka.
Kuvissasi kyllä kurkistaa jo ihanasti syksy. Meille syksy saapuu muuten tänään. Reseptikirjassani nimittäin lukee: "Kun pöydällä komeilee omenakakku, on syksy saapunut", ja tänään meillä on leivontapäivä.
Olisi kiva kuulla, mitä pidit Pelon kirjasta. Itse en ole sitä vielä nimittäin lukenut...
Niin kauniita loppukesän kuvia :) Pikaista paranemista!
Paranemisia täältäkin! Kuvat ovat kauniita, niissä on ihanasti syksyn tuntua.
Kiitos teille! Ei tullut pikainen paraneminen, vaan lähti loppukin ääni, mutta eipä lannistuta.
Tykkäsin Pelon kirjasta ihan kauheasti! Niin upeaa tekstiä ja tarina meni luihin ja ytimiin. Koko tämä päiväkin on mennyt sen jälkimainingeissa.
Luet Jokapäiväistä elämäämme vai mitä? Se on huikean upea romaani. Olin siitä keväällä niin vaikuttunut, että toipuminen kesti kauan.
Nautin tästä tekstistä, kaunista. Toivottavasti olet jo terveempi.
Lähetä kommentti