Pienin heräsi kahdeksan minuuttia yli kuusi. Mies tuli töistä kymmenen yli. Toisen päivä alkoi, toisen loppui.
Naapurissa tarjottiin aamuteetä ja kakkua, ei kuudelta kuitenkaan.
Tein ruuaksi mausteista linssimuhennosta. Lapsi sanoi, ettei tuoksu suomalaiselta. Tuoksui itämailta.
Kävelin kylän ympäri, ei yhtäkään jäistä kohtaa reitilläni!
Löysin kauniin teepannun, jota en voinut vastustaa. Pu-Erh Lao Mao Cha, Ti Kuan Yin. Luin ääneen teelaatuja ja ihmettelin vierasta kieltä.
Rintaan pistää ja vihloo toista viikkoa. Jumi, sanon minä ja huudan apuun jäsenkorjaajaa, hieron ihoon mesiangervoöljyä.
Aamuvirkku nukahti illalla syliini. Luin Maihinnousua ja siinä oltiin vain.
Purin viron harmaan ja loin uudet silmukat, mutta tutut. Nyt ei improvisoidakaan, vaikka villatakin halusin. Ehkä toisesta langasta, ohuemmasta, niin ei tarvitse säveltää. Vielä en aloita, liian monta on kesken. Aikomuskin merkitsee, sanoi joku viisas.
2 kommenttia:
Teilla alkoi paiva samaan aikaan kuin meillakin (tosin taalla 7 tuntia myohemmin). Olisin voinut oikein hyvin nukkua viela vahan. Toivottavasti kipu saadaan pian ruotuun. Hoidatha itsesi kuntoon. Hyvaa alkavaa viikkoa!
Kyllä sinä kirjoitat ihanasti! Ihanasti kuin harmaa villalanka ja punainen pöytäliina. :) Mukavaa maanantaita!
Lähetä kommentti