Lenkillä Liisan kanssa, molemmilla tupsumyssyt. Hänestä on tullut tupsukone, valmiiden määrää ei enää muista. Minun lankani katoilevat ja ilmaantuvat taas palleroina. Sukkalangoista ja luksuksista käskin pitää näpit erossa. Vaikuttaa lupaavalta tämä käsillä tekemisen periytyminen.
2 kommenttia:
IHANAT! Ja niin niin talviset kuvatkin. Ma toivon kanssa tuosta vanhemmasta kaveria kasitoita tekemaan. Nyt tykkaa askarrella kovasti ja olis koko ajan tekemassa jotain uutta. :) Hiirenhannan virkkaaminen onnistuu jo. Kovasti jo kyseli etta haluaisi neuloa... Pitanee opettaa.
Ihana tuo alin kuva! Voi että, tulin heti niin hyvälle tuulelle.
Ja sekin nauratti, että langat katoavat ja tulevat tupsuina takaisin.
Lähetä kommentti