Minun hassulla vauvalla on rohkeutta enemmän kuin taitoa, halua enemmän kuin ymmärrystä. Nousee seisomaan vaikka sileää seinää vasten. Hihkuu ja huojuu ja sitten äksyilee, kun ei pääsekään liikeelle jaloin. Vikkelä riiviö kerää suuhunsa pienenpienet roskat ja villahousujen nypyt, eikä taatusti anna pois. Miten minusta tuntuu, että hänessä on vauhtia enemmän kuin siskossaan oli aikoinaan?
Huomenna minulla on iltaloma, luvassa skräppäilyä porukalla. Että tsemppiä vaan, isi!
1 kommentti:
Meilläkin pitää toivottaa tsemppiä isille, kun lähden huomenissa Kerttu -ryhmän kanssa rautalankaa kieputtamaan Jämsään :)
Lähetä kommentti