Hauskaa, kun on pikkuveli, joka lähtee aina mukaan, kun itseä lapsettaa. Herkuteltiin välipalana pullasotkua. Edellisestä kerrasta onkin vissiin 20 vuotta.
Pullasotkua syötiin lapsena isomummun luona (vihreässä talossa, ison tien yli ja vasemmalle). Samalla mummulla oli lapsia varten suklaajemma kaapin kätköissä. Pienessä sinisessä lahjapussissa oli aina suklaapalat odottamassa, vaikka joka käynnillä piilo tarkastettiin ja herkut syötiin parempiin suihin. Suklaa oli kylläkin taloussuklaata, neliskanttisia, kitkerän mustia paloja.
Tämän päiväinen pullasotku oli hyvää, pehmeää ja lapsuuden makuista. Sellaista kuin muistinkin.
3 kommenttia:
Oi, kuulostaa ja näyttää herkulta! Nyt kyllä harmittaa, että annoin eilen viimeiset pullat pakkasesta pikkusiskolle, niin ihana kuin sisko onkin...
Meillä se oli nimeltään pullamössöä :D
Ihana hetki. En kyllä minäkään ole tehnyt tuommosta sötköä varmaan kymmeneen vuoteen, vaikka hyväähän se on kuin mikä. :)
Lähetä kommentti