Vauva on viikon vanha ja meillä alkaa remontti. Hulluja, joku voisi sanoa. Pauke ja ryske tuli uneen aamuseitsemältä. Vauva on onneksi hyvä nukkumaan. Ihana, tyytyväinen, hymykuoppainen.
Tällä viikolla pitäisi saada elämä yläkertaan. Hiukan kauhistuttaa edessä oleva pakkaaminen ja kantaminen. Aikaisemminkin on meidän perhe elänyt pienesti, mutta olisi tämä vauva-aika voinut tietysti olla helpompaakin... Koitan kerätä positiivisia ajatuksia päähän. Eletään lähekkäin ja alakerta valmistuu hiljalleen. Kun vain olisi taikasauva, jota heilauttamalla tavarat liikkuisivat ja mahtuisivat pieneen tilaan, kuten Harry Potterissa. Vauvan myötä mielenkiinto valita laattoja ja laminaatteja sun muuta on hävinnyt. Luotan mieheen.
3 kommenttia:
onneksi siellä on mies tukena. ja ne pienet. onnea oikein sylikaupalla siitä kaikkein pienimmästä<3 luin vasta nyt ilouutiset! minulla on vimppa työharjoittelu menossa, ja siellä olen ihan pienten vauvojen kanssa joka päivä. vauvakuume on melkoinen... hymykuoppia ja onnea vielä! maailman ihanimmat varpaat on siellä kuvassa.
Sussu nuo vauvan varpaat, apua. En malta odottaa, että pääsen kutittelemaan niitä. Enää kaksi viikkoa <3
terkuin, Saija
voi noita kurttuisia pienen pieniä jalkapohjia <3 ma en kestä!
Lähetä kommentti