Kuukauden ikäinen

Painoa parin jauhopussin verran. Ensimmäiset vaatteet ovat jo käyneet pieniksi. Tänään hurrasimme harsoille ja villapöksyille. Pitkilläkään päiväunilla ei tullut läpi ja paketti tuntui pehmoiselta. Kertakäyttövaippojen käyttäminen vähenee koko ajan, mistä olen enemmän kuin mielissäni. Lauantaina menemme lastentarvike- & kestovaippakirppikselle. Vaatteita on jo omasta takaa, mutta omatunto sallii kirpputorishoppailun. Sen sijaan lankojen ostoon tuli nyt stoppi (posti toi viimeiset ihanuudet eilen - kanelinväristä useammassakin vyyhdissä!). Lakko päällä ainakin seuraavat puoli vuotta.

Löysin rantein

Miksi ihmiset murehtivat asioita etukäteen? Minä pelkäsin vauva-arkea remontin keskellä ihan turhaan. Hyvinhän tämä sujuu. Vielä eivät ole remppamiehet jääneet ilman ruokaa, yläkerran romukasat on selvitetty (tai siirretty komeroon odottamaan parempia aikoja) ja me tytöt pärjätään ihan hyvin, vaikka isi on läsnä lähinnä vain öisin. Vauva kasvaa tissillä hienosti ja nukkuu hyvin. Onnekkaille väläyttää hymyn, kun oikein lepertelee. Vaippojen suhteen olemme rennosti sekakäyttäjiä.

Hiljaisina tunteina olen löytänyt taas itseni punaisen pöydän äärestä. Langoista tulee sukkia, papereista joulukortteja. Kynttilöitä poltetaan aamusta alkaen. Maalasin kynteni harmaiksi, vaikka mieli on lähempänä keltaista. Huonojakin päiviä tulee, tiedän sen. Niiden varalta on kaapissa suklaalevy ja soiton päässä liuta ystäviä.

Syntistä

Arvovaltainen suklaaraati kokoontui maistelemaan tuttuja ja tuntemattomampia suklaalaatuja. Arvioitavana oli peräti 16 eri suklaata, mukana sekä tummaa että vaaleaa, täytteellä ja ilman, patukoina ja levyinä. Kommentit kirjattiin enemmän tai vähemmän huolellisesti ja lopuksi kukin nimesi kolme suosikkiaan. Suurin kannatus taisi olla Maraboulla, mutta väitän, että tulos olisi ollut toinen, jos Fazeria olisi edustanut jokin muu kuin tämän hetken uutuusmaku. Kiinnostavin kommentti: "Maistuu ihan Venäjälle."

Voisi kuvitella, ettei tällaisen herkuttelun jälkeen ihan heti tee mieli makeaa, mutta ehei, joulusuklaat ovat täällä!

Päivän pituus 9 h 37 min

Ei päivä valjennut tänään ollenkaan. Synkeän harmaana pysytteli, kunnes mustui pois. Me pysyttelimme sisällä. Vauvan unien aikana valmistui ruokaa työmiehille ja lapaset veljelle. Illalla pistin nokkani ulos ja kävelin tuulessa. Järvi näytti hyytävältä.

Loppuviikkoon ei kuulu enää harmautta, sillä kommuuniin tulee taas elämää. Suunnitteilla on yhdessä leipomista, käsitöitä ja suklaan maistelua. Ehkä teen lankatilauksenkin synkkyyttä karkottamaan.

Uusi arki

Meidän elämä on muuttunut tyystin erilaiseksi. Mies tekee 12-tuntisia päiviä remontin parissa, eikä aina riitäkään. Kapuaa yläkertaan iltahämärissä. Elämme kaaoksen keskellä, vauvan rytmissä (jota ei oikein vielä ole). Pyykinpesu on aika metkaa pelkän kuivausrummun valossa. Neulominen maistuisi, mutta aikaa sille ei nyt tahdo löytyä.



Alakerrassa näyttää... alkuperäiseltä. Keittiön kaappien takaa löytyi hienoa tapettia, pinkopahvista sanomalehden sivu, jossa on Albert Einsteinin kuolinilmoitus. Luvassa olisi keittiön suunnittelua, onneksi kommuunista löytyy alan ammattilainen.

Sormessa tikku oman talon seinästä

Alakerta on riisuttu tavaroista, tapeteista, pinkopahveista. Jäljellä paljasta seinää ja roskaa.
Puuseinä näyttää kauniilta.

Arki on yläkerrassa ja kaikki tarpeellinen nyt lähellä, mutta tämän saavuttaminen vaati loputtomalta tuntuvan ramppauksen portaissa. Ruokaa laitamme äidillä naapurissa, joten ei edestakaisin kulkeminen ole loppunut.

Remontti saa edetä omalla painollaan, itse keskityn vauvaan. Hän on edelleen maailman suloisin. Kestovaippoja on kokeiltu muutaman kerran onnistuneesti, mutta vielä ei ole ollut virtaa perehtyä asiaan syvemmin. Kantoliinan opiskelu innostaa nyt enemmän ja hyvin pieni tuntuu kyydissä viihtyvän.

Takaisin yläkertaan

Vauva on viikon vanha ja meillä alkaa remontti. Hulluja, joku voisi sanoa. Pauke ja ryske tuli uneen aamuseitsemältä. Vauva on onneksi hyvä nukkumaan. Ihana, tyytyväinen, hymykuoppainen.


Tällä viikolla pitäisi saada elämä yläkertaan. Hiukan kauhistuttaa edessä oleva pakkaaminen ja kantaminen. Aikaisemminkin on meidän perhe elänyt pienesti, mutta olisi tämä vauva-aika voinut tietysti olla helpompaakin... Koitan kerätä positiivisia ajatuksia päähän. Eletään lähekkäin ja alakerta valmistuu hiljalleen. Kun vain olisi taikasauva, jota heilauttamalla tavarat liikkuisivat ja mahtuisivat pieneen tilaan, kuten Harry Potterissa. Vauvan myötä mielenkiinto valita laattoja ja laminaatteja sun muuta on hävinnyt. Luotan mieheen.