Tänä kesänä ollaan ehditty olla mökillä. Iltoja, päiviä, öitäkin. Mökkinaapurille emme kuitenkaan pärjää, sillä hän on asunut saaressa 50 päivää yhteen menoon. Samuli Putron mukaan saaressa on aina sunnuntai ja siinä on mies kyllä oikeassa. Mökillä ei ole kellonaikoja, vaan asiat tehdään silloin, kun siltä tuntuu. Pysähtyneisyyden tunne on parasta. Yhtäkkiä sitä huomaa, että aurinko on mennyt menojaan, eikä enää näe lukea. Toivon, että tälle kesälle saadaan vielä lämpimiä, kellottomia päiviä. En kuitenkaan voi väittää, ettenkö olisi nauttinut sateesta. Mars, sienimetsään heti, kun selkenee.
1 kommentti:
Huomisesta lähtien minä kaipaan kellottomia aamuja, mökkielämän ajattomuutta, voih! Onneksi toisilla kesä vain jatkuu, nauti siis! Tunnelmalliset kuvat olet taas ottanut.
Lähetä kommentti