Taas tarkenee. En valita, sillä viime talven paukkupakkaset ovat vielä turhan hyvässä muistissa. Kyllä tämän kanssa pärjää. Melkoisen kuumaa puuhaa on kyllä leikkimökin maalaus tällä säällä, voin kertoa. Puuttuu enää viimeistely, sitten verhot ikkunaan, kamppeet sisään ja leikkimään.
Tämän kesän KYH meni taas minulta ohi. Hyvä niin, sillä olisin saattanut haksahtaa. Keskeneräisiä on jo liiaksikin. Mutta mutta, suuret isoäidinneliöt valmistuvat tuota pikaa tyynynpäälliseksi. Ja huomaan nauttivani virkkauksesta.
2 kommenttia:
noi tyynynpäälliset on vaan niin herkulliset! tekis niin mieli alottaa noiden neliöiden virkkaus. tiedä sitten kannattaako, varsinkaan näillä helteillä ku pää on pehmee kuin keitetty peruna...
kaauniit värit!
Lähetä kommentti