torstai 25. marraskuuta 2010

Loitsuja

Arvelinkin, että on hullua lähteä kävelylle rantaan. Oli säkkipimeää ja tuuli niin kovasti, että korvissa soi. Tähtiäkin värisytti. Hahtuvatumput todistivat taas ylivertaisuutensa, sormia ei palellut, vaikka muut paikat jäätyivät. Mutta mikä näky! Mieletön tähtitaivas ja punainen kuu. Punainen! Tuli niin noitamainen olo, että olisin taatusti osannut taikoa.

Kotona taioin sitten pannukakun, kun kissat olivat pudottaneet munarasian lattialle. Huomenna taas perjantai. Mihin nämä viikot menevät?

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Niinhän meille silloin nuorena kerrottiin, että aika kuluu paljon nopeammin aikuisena. Surullista. :(

essi kirjoitti...

Voi kissoja. Meidän kissa oli kerran onnistunut tiputtamaan kanamunat pöydältä ja kuljettamaan yhden ehjänä olohuoneen matolle ja tuhonnut sen siihen. Todellinen apuri...