keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lakkoja, lupauksia

Töissä on kiirekiirekiire, illat pimeitä etuajassa. Lopetin lankalakon, kun ei siitä mitään tullut. Ratkesin lauantaina ja ostin 16 kerää. Eipähän tekeminen lopu, jos sattuu tulemaan vaikka ydinlaskeuma tai tulipalopakkaset.

Pakkasia odotellessa tein muruselle pipon Neulovan Nartun ohjeella. Ilman muuta kirjanmerkkeihin, oli niin kiva tehdä. Samanlaista ideaa voisi kokeilla lapasiinkin.




Yöpöydällä on enää Seitsemän veljestä, Riikka Pulkkisen uutuus tuli luetuksi. Eikä muuten ole turhaan kehuttu! Minä en siitä enempää keuhkoa, sanonpa vain, että omaan hyllyyni hankin. Suomesta löytyy niin paljon niin taitavia kirjailijoita, että ulkomaalaiset eivät ole viime aikoina houkutelleet.

Uuden kirjahyllyn hankinnan aikoihin tein muuten lupauksen: kolme seuraavaa kirjaa luen omasta hyllystä, en kirjastosta. Jostain syystä omista kirjoistani olen lukenut vain murto-osan, vaikka moni ihan kerjää tulla luetuksi. Kirjastossa ei vain voi käydä ilman, että raahaa säkillistä mukanaan. Lupauksen pitäminen saattaa siis osoittautua hankalaksi, etenkin kun minulla on jo Petos lautasella.

Missä vika, kun päätökseni eivät pidä?

1 kommentti:

Miia-Rebekka kirjoitti...

Älä huoli. Ei pidä munkaan päätökset..

Karkkilakot, lankalakot sun muut menee aina pilalle, kun ratkean heti alkuunsa. Mun ei myöskään kannata koskaan luvata, että neulon keskeneräiset pois puikoilta ennen kuin aloitan uutta. Tuntuu että tuon asian julkistaminen blogissa on mulle aina oikein ponnahduslauta repsahtamaan ja saatan luoda jo samana iltana silmukat uusiin sukkiin tai lapasiin.

Heikko, mikä heikko :D