Aamulla tuntui syksyltä. Oli sankka sumu ja työmatkan sai körötellä hissukseen. Kissankellot tien pientareella muistuttivat, että ollaan vasta heinäkuussa. Aamukasteessa huomaa, miten valtavasti joka puolella on hämähäkinseittejä! On ne sitten ahkeria, pirulaiset.
Tässä päivässä parasta on ollut sen pienen vaippahousuisen pojan löytyminen. Kaikkien katoamisten pitäisi päättyä noin. Toiseksi parasta oli ruoka - italialaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti